Weingut Ökonomierat Rebholz Siebeldinger Ganshorn im Sonnenschein Riesling GG 2007

Ei näistä Rebholzeista ota selvää. Jos nyt jotain, niin ainakaan tässä(kään) maku (yrtti) ei seuraa tuoksua (petroli). Kulunutta sanontaa kääntäen käyttääksemme. Luultavasti parisenkymmentä vuotta kellarissa voisi auttaa. Tai edes tarpeeksi epämääräinen aika ilmausta. Nyt lasin pohjan lämmeenneestä mössöstä löytyi yllättäviä mangopaloja, jotka voivat hyvinkin realisoitua primaariin etumakuun, jos muhjutusta vain kertyy riittävästi.

Weingut Ökonomierat Rebholz Siebeldinger im Sonnenschein Weißburgunder GG 2007

Ei olisi uskonut, että neutraalin nihkeästä Pinot Blancista saa nahkuroitua jotain näin isovartista ja tunkeaa. Rebholzin yliyrttiset Rieslingit eivät aina innosta, mutta tästä tuli jyhkeä ruksi seinään.

Langwerth von Simmern Hattenheimer Mannberg Riesling 2010 (Alkon "vakiovalikoima", rajallinen kertaerä?, tuotenumero 594337)

No, nyt löytyvät A-liikkeen uutuudet myös jonomuodostelmassa. RSS-syöte tarjosi toistaiseksi vielä datan sijasta pelkkää dadaa, mutta 10000:n burgundilaiset (anteeksi, burgundilainen) ja erikoisvalikoiman lahjatarvikkeet (kummassakin tapauksessa toki tarvittaessa nimellinen 29 €:n paketointi- ja kuljetusmaksu) samassa syssyssä. Eli joko tasaraha 10029,00 € tai ihastuttava sellofaanipussi rusetilla 32,00 €.

Tämä Langwerth von Simmern -tapaus puolestaan löytyi sattumalta sivulta kolme. Eli piileksinyt uutuusfasetoinnin nikotellessa (?). Ehtinyt tässä välissä jo hyllyihin asti. Ei sillä, että liiemmälti kiinnostaisi. Vähän kuin yrittäisi raastinraudalla kiillottaa hiekkapaperia teräsvillakasassa. Eli omatunto puhtaana jäädään odottelemaan seuraavaa putkahdusta.

PS. Siirtyminen uutuusjonouutuudesta takaisin alkuperäiselle jonosivulle näyttäisi ainakin vielä tässä kehitysvaiheessa olleen visiointitiimille ylivoimainen haaste.

J. J. Adeneuer Spätburgunder 2010 (Alkon "vakiovalikoima", rajallinen kertaerä, tuotenumero 426567)

Vihdoinkin asiaa Konalan Ristikon suuntaan. Pyhiinvaellus kansakunnan toiseksi epiksimpään (tai nojoo, kyllä ne Helsingin keskustan Stockan räikeät tilausvalikoimaylilyönnit menevät myös ohi). Eli kolmossijaiseen kuitenkin. Eläköön yrityspalvelu ja yrityspalvelun poikkeusedut.

Hyllyssä notkuvat Ahr-pystyrivit palauttivat mieleen tämän vuodentakaisen kertaerän (joka on kyllä aika ajoin välähdellyt alitajunnassa muutenkin). Tämä oli samalla myös yksi merkkipaalu saksalaisten viinien harrastajalle, kun vihdoinkin saatiin Härmälään Ahrnoiria edes jossain muodossa. Aikanaan tuli testattua parikin pullollista. Semikohtuullista oli, semileimallistakin. Kuitenkaan kolmatta pulloa viitsisi ostaa, kun samalla yhteishinnalla saisi jo Ahrin ylintä kasvuluokkaa. Vaikka voisihan se toisaalta olla kiinnostavaa ottaa vertailun vuoksi vielä yksi testierä. Sopivana verrokkiehdokkaana Konalan lisäksi vaikkapa Itiksen Stockan ylärivistö: mitä vuosi lämpimän katonrajan valossa ja loisteessa tekee pystysäilytetylle, ehkä maailman ohuimmalle Pinot Noirille? Ehkä sitten kun viimeiset pullot lähtevät taas alennusmyynnin kautta?

PS. Mitenköhän muuten A-liike meinaa selvitä joulusesongista reistailevan fasettihakunsa kanssa? Ihan piristävää tietää, että Huoltoasema Mäkelä Rantsilassa on tänäänkin auki klo 8-20, mutta lähinnä yritin jäljittää jouluolutuutuuksista, missä luvattu Cherry-friikkispesiaali kuhnaa. Rantsila-dadan kanssa vapaassa vaihtelussa tarjotaan vastausvaihtoehdoksi kuutta (6) olutuutuutta. Melko hilpeää, kun tietää, että laiva on juuri lastattu jouluolutvalikoimia pullolleen. Todellinen riemu repeää kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun tajuaa, että edes cherry-sanahausta ei tule toivottua tulosta. Eli joko näin unia viime viikolla (kun sekä fasetti- että sanahaku vielä toimivat jotenkuten) tai sitten kirsikat lojuvat jossain Tanskansalmen pohjassa. Tai sitten ikioma A-osastomme on ihan oikeasti pulassa.

Dönnhoff Felsenberg Grosses Gewächs 2012 & Wittmann Aulerde Riesling Grosses Gewächs 2012 (Alkon erikoisvalikoima, tuotenumerot 592437 & 582587)

18.11. alkaen. Saa joko noutaa itse Arkadiasta. Tai sitten epismaksaa 28 € tmv. ylimääräistä - oikeuskansleri, EU-koneisto, joku jossain, Karposta seuraava, Kuningaskuluttajan tuottajan kaiffarit, haloo?! - per yksiölähetetty pullo.

Sinänsä tietysti edes jonkinlainen ele A-kerholta. Ottaa potentiaalisia GG-tapauksia edes johonkin valikoimaan. Vaikka sitten siihen kaikkein epiksimpään.

Vaan mitäpä näille täysraaoille kellariton voisi tehdä. Puhumattakaan lastensa harrastusrahoituksiin itsensä hirttävästä marttyyristä (no ei vaineskaa, jalkapallo tietenkin on kaikkien kuviteltavissa olevien uhrauksien arvoista). 54 ja 43,10 on joka tapauksessa näistä nirhauskokemuksista aivan liikaa. Semminkin kun vastaavat tuotteet - ja itse asiassa vielä astetta edustavammat - voi joka tapauksessa lunastaa Careliasta 12cl-sopuhintaan.

Näiden nimenomaisten kohdalla palataan asiaan - plaaplaaplaa jne. - 20 vuoden kuluttua.

Schloss Schönborn Hattenheim Alte Reben Riesling 2012 (Alkon tilausvalikoima, tuotenumero 942787)

Jos tykkää piilokuurusta, niin A-laitoksen fasettileikki ilman riittäviä hakutyyppejä on oikein mukavaa ajanvietettä. Mutta muuten 65 tilausvalikoimasekamelskauutuuden suodatus 7.10.2013-iänikuisuuksiin ja varsinaisiin 4.11.2013-uutuuksiin on perin puuduttavaa puuhaa.

Alte Reben -meiningit periaatteessa aina kiinnostavat. Toisaalta peruslukemat ovat perin pahaenteiset: 2012 (ei se tätä raaemmaksi enää muutu), 26,90 ehkulaa (pelottava välihinta), 7,2g/l (ettei vain ois kireitä teräshiutaleita joukossa), 12,50% (uhkaavan nihkeät prosentit). Summa summarum: ohisektori, ainakin tässä vaiheessa, jos vaikka kolme, neljäkin vuotta roikkuisi ensin listalla ja asianmukaisessa kellaroinnissa.

Tässä tiivistyy myös tilausvalikoimapelleilyn yksi näkökulma: Tuotteiden tulemisista ja menemisistä ei voi koskaan tietää. Osa häipyy viikossa, osa jumittaa listalla vuositolkulla. Ja sitten kun lopulta taipuu jotain tilaamaan, niin vuosikerta onkin jo ehtinyt vaihtua. Ja tietenkin ilman, että siitä olisi muistettu ilmoittaa A-laitokselle.

Bürgerspital Würzburger Pfaffenberg Silvaner trocken 2012 (Alkon "vakiovalikoima", rajattu kertaerä (?), tuotenumero 529487)

Tänään ensimmäistä päivää puolijaossa, alkuviikosta varmaan loputkin m*nopolin hyllyissä. Aavistuksen kiinnostavammalta vaikuttaa kuin edellisellä yrityskerralla. Mutta menee kyllä itseltä tällä kertaa ohisektoriin. Kiitos edellä mainitun edellisen kerran.

Silvaner on kuin Appenzeller. Kun on kerran maistanut Extraa, muista kuin GG-merkityistä ei enää jaksa oikein innostua. Eli kun ylin kasvuoluokka on vain kaksi kertaa kallimpaa kuin kohtuuhintainen perushyvä, on selvästi halvempaa ostaa vain kalleinta. Siinä terveyskin tykkää. Panokset vain parhaaseen ja kymmenen turhaa jää orrelle.

Viimeisimpien huippuvuosikertojen Mouton Rothschildia on kyllä jaossa tonnilla, mutta miten saataisiin edes yhtä kunnon frankenilaista 35-40 €:n GG-Silvaneria tänne kieltolaista toipuvien korpikuusien kantojen alle?

Wein- und Sektgut Barth Hattenheimer Hassel Riesling Erstes Gewächs 2009 (Alkon "vakiovalikoima", rajallinen kertaerä (?), tuotenumero 517777)

Hevosmiehet lupailivat toimistolla, että kaksi ekaluokkalaista tulee. Tulikin kolme. Ehkä näistä käänteistä ei kuitenkaan kannata saksalaisten viinien harrastajan alkaa ainakaan valittaa. Otetaan kaikki, mitä saadaan. Semminkin, kun tällä kertaa ei jouduta edes kuluvalle vuosikymmenelle kirvistelemään.

Barth on itse asiassa edustettuna mm. Finen "Next generation: 101 junge Winzer die jeder kennen sollte" -erikoisjulkaisussa. Nuoruuden ja yrityksen voi kieltämättä aistia. Isoa ja runsasta isolla pensselillä. Eikä Rheingau-kirskeestä tietoakaan.

Se, että mitä perinteisen Rheingau-tyyliin kannattajat ovat tällaisesta yli-innokkuudesta mieltä, on jo toinen tarina. Toisaalta se edellinen tarina on sen verran pahasti nuupahtamassa, että jotain täytyy keksiä ja pian. Tässä varmaan voisi olla ainakin yksi ratkaisu. Hintakin hivutettu haastolukemiin.

Jos nyt jotain, niin loppumaussa kasa onton epämääräistä möminää. Ja jo muutama tunti ilmauskorkin alla tuo kyse(enala)isen möminän yhä lähemmäksi maukkaan runsasta alkua. Eli näitä moni kakku päältä kaunis -tapauksia, joille ilma(ukse)sta tuntuu olevan käytännössä vain haittaa. Mutta jos saman tien koko pullo jakoon, niin tällä kyllä tekee hintalaatuisen pikasäväyksen. Varsinkin, jos ns. Iso Riesling on jäänyt seurueelle aiemmin vieraaksi käsitteeksi.

Weingut Friedrich Becker Schweigener Sonnenberg "Sankt Paul" Spätburgunder G.G. 2010

Missä tukahdus, missä umpeutus, missä isosuuren tavoittelu ja ylitammi ja tunkuholi? Pakko myöntää, että odotukset olivat jossain Lexuksen ja Saturnuksen puolivälissä. Onneksi eivät toteutuneet.

Tämä oli puhdasta, raikasta, ummettamatonta. Ja kuitenkin moniulotteista. Eli Spät-asiaa parhaimmillaan. 

Vielä kun hinnoitteluun saataisiin jotain kohtuutolkkua. Vaikka varmaan turha toivo enää tässä vaiheessa. Pahemmaksi vain näyttäisi menevän. Voi olla, että näihin monopolipalstoihin ja ylipäätään saksalaiseen laatu-Spätiin kannattaisikin panostaa juuri nyt. Kun vielä kaksinumeroisella saa. Viereisistä plänteistä näkyi olevan jo kolmeakin tarjolla...

Fritz Haag Brauneberger Juffer Sonnenuhr Riesling trocken GG 2011 (Alkon "vakiovalikoima", rajallinen kertaerä (?), tuotenumero 543897)

Jos tämä oli "se toinen" Alkon GG-syksypanostuksista, niin hulahei ja Huhtasen isännän hukkuneet henkselit. Toni Jost vielä jotenkuten rokkasi ja ajoi siinä mielessä asiansa. Paljon lähemmäksi totuutta ei täkäläisellä verotetulla kolmivitosella varmaankaan päästä.

Mutta oma vika. Voisi sitä edes vähän yrittää hillitä omia uutuuspakkomielteitään. Ei muuta kuin tuohon kirjahyllyyn lusimaan edellisen Alko-hankinnan viereen. Siinä sitä saa luonnonkorkki kyytiä, kun talvipakkasella jää tuuletusikkuna sopivasti raolleen.

Olisivat edes pari vuotta ensin kypsytelleet. Tai mieluummin tietysti saman tien parikymmentä...

Dr. Bürklin-Wolf Wachenheimer Böhlig Riesling P.C. 2011 (Alkon varausvalikoima)

Olikohan taas todella tarpeellista sijoittaa tämä varausvalikoimatuotteeksi? Kuitenkin muistaakseni 280+ pulloa jaossa. Mitä lie niistä mennyt lopulta varauksina. Saapuneen ilmon mukaan ei ainakaan kaikki. Sanotaanko, että 100-150 olisi jo hyvä suoritus. Ja vielä varsinkin, jos kaikki onnelliset varaajat pysyvät kaksi tarkasti rajattua noutoviikkoa maassa ja viruksettomina ja jälkitaudittomina, tai - kuten noutokirjeessä niin hempeään uhkailusävyyn mainitaan - muuten...

Ja entä jäljelle jäävät pullot? Aikanaan vaivihkaa Lippulaivan hyllylle? Ilman erillismainintaa missään mediassa? Näin toimittiin mm. Hirtzbergerin 2006 Rieslingin kanssa. Siellä sitä notkui arvonnan jälkeen Lippulaivan hyllyssä, aikanaan nuorinta Nuikin 1000:n joukossa. Ilman, että kansa asiasta mitään sai koskaan tietää. Ja Hirtzberger oli sentään tapaus. Tällainen perus-pc-huttu on jo eri juttu (itselläni sinänsä mitään pc-menoa vastaan, pikemminkin päinvastoin, kypsymipotentiaalihintajaodotusaikalaatusuhde parhaimmillaan ihan tapissa: http://saksalaisiaviineja.blogspot.fi/2013/01/dr-burklin-wolf-wachenheimer-rechbachel.html). Sadankin pullon seisottaminen pystyasennossa Lippulaivan kuumottavassa valomeressä voi kuitenkin ottaa aikansa ja makunsa... 

Mutta ehkä kuitenkin edellä kuvailtu mieluummin kuin jäännöserän siirtäminen sellaisenaan Erikoisvalikoimaan. Se olisi jo P.C.-luokituksen maailmanennätys: 31 + lähetyskulut = 60. Varsinkin, jos tavara menee jakeluun näin täysraakana. Palataan edes 10-15 vuoden kuluttua asiaan. Itse ajattelin kellarittomana jättää lähtöruudut tällä kertaa väliin ja unohtaa tämän ihan vaikka vain kirjahyllyyn. Aivan sama. Kunhan nyt ei ainakaan tuotantoon vielä tässä vaiheessa.

PS. Tasapainoista kirjahyllykypsymistä turhaan odotellessa voi muistella vaikka Carelian ystäväviikkojen viimeisintä satoa: Haut-Brion -95, Cos d'Estournel -95, Mouton -98, Beaucastel -00, Guigal Côte-Rôtie La Mouline -01, Pichon Longueville Comtesse de Lalande -96...

Schloss Saarstein Serriger Schloss Saarsteiner Riesling Spätlese 2003 (Alkon entinen perusvalikoima, loppuunmyyty 11.4.2013)

Tämän tapauksen viimeiset viralliset monopolipullotteet tuli aikoinaan oikein haalimalla haalittua. Ja nyt viimeistä viedään. Tasapainoista hinajaa, sitäpä sitä. Vaikka ei sillä, kyllä tämä olisi varmaan vielä säilytystäkin kestänyt. Kun sitä vain olisi asianmukaiset fasiliteetit etc. Että jos sattuu löytymään omasta kellarista, niin antaa kihnuttaa vaan. Ainakin pieni hetki vielä. Erityismainintana siihen nähden, että pullo kulki kesällä välillä mukana hyvinkin heittelehtivissä olosuhteissa ja jopa edestakaisin jääkaapeissa vähän kuin varmuuden vuoksi, niin edelleen herkullisen tasapainoista. Jopa parin ilmauskorkkivuorokauden jälkeen.

Tai sitten vain viime viikonlopun moukari Nikolaihof Magnum Grüner Veltliner -91 on sumentanut viimeisetkin aistimushuokoset. Mikä on kyllä enemmän kuin todennäköistä. Kyllähän siitä aina aika ajoin varoitellaan, että kypsä GV pärjää parhaimmillaan jopa Rieslingille, mutta että todella noin hyvin...

Prinz von Hessen Rheingau Riesling Classic 2012

Olisihan se pitänyt arvata. Vanhalla järjestettyyn Mikä Viini! -tapahtumaan ei saanut enää lunastettua kuponkeja puoli kahdeksan jälkeen. Mutta kierrellä kyllä toki sai ilmaiseksi viimeisen puolen tunnin ajan. Onneksi osoittautui, että eipä hirveästi mitään ylivertaisen kiinnostavaa näyttänyt jäävän tarjolle. Ogierin magnumtilausvalikoimameininki ehkä jäi päällimmäisenä mieleen. Mm. Trimbachilla täysin samat monopolivalikoimatuotteet kuin lähikortteleiden hyllyissä etc. Ainoana saksalaisena silmiin osui otsikon männäaikapuolisokerilipitys. Ja sekin olutbaarin puolelta.

Kun ottaa vielä huomioon tapahtumatungoksen, ei tuottanut vaikeuksia päättää siirtyä Carelian Viiniharvinaisuuksia ystävähintaan -viikkojen hartaaseen juhlatunnelmaan. Jos lentokentän episbaaria ei oteta huomioon (ja sitähän ei oteta, nimim. Viimeksi ilmojen teitä -07), Carelian meno jälleen aivan omissa yläilmakehissä. Aiemmin jo tällä viikolla laseittain mm. Yquem -83 ja Rothschild -97. Ja nyt kuin vastavasaralla otsaan: Palmer -96. Ei näköjään mahdu Nuikin 1000 parhaan viinin joukkoon tämäkään. Mutta ilmauskorkin alla vuorokausi, juuri sopiva lämpötila, täydellisen elegantti jälkimaku, kaikin puolin umpiunohtumaton lasillinen.

Vuoden viiniravintola -kisa? Tämä vuosi oli kyllä viimeistään tässä, uudet äänestykset taas sitten ensi vuonna...

Knipser Laumersheimer Kirschgarten Spätburgunder Großes Gewächs 2009‏

Jossain vasta kyhätyssä lautakehikossa lienee tämäkin piipahtanut. Mutta varsinkin pirtsakkainen pippuri lopussa palkitsee. Ja kyllä tässä muutenkin on aihetta siemailuun. Holikin pysynyt kurissa, vaikka GG-valot hallin katossa välkkyvätkin. Sama kysymys kuin näiden kohdalla melkein aina: kuinka paljon Burgundissa pitäisi vastaavasta tasosta maksaa?

Toni Jost Spätburgunder Rosé trocken 2012

Syksy on ehkä kesän parasta aikaa. Viimeinen hetki siis nauttia roseesta. Vaikkei kyseinen genre nyt ihan oma leipälaji olekaan. Tässäpä siis kesän ainokainen. Eli samalla paras. Ja vieläpä ihan hyvä. Hailakahkon värin jälkeen yllättävää hedelmää etulokerossa. Toki tiranen sokeria avittaa kiduksissa.

Ja kyllä: Tämä kuuluu niihin Toni Jostin Rheingau-pisneksiin. Ehkä viimeinen viinimaailman kolkka, josta kuvittelisi tulevan roseista hedelmää.

Philipp Kuhn Spätburgunder Tradition 2010 (Alkon "vakiovalikoima", nro 489987)

Vanilja ei sentään puske kaiken yli, mutta 17 kuukautta melkein tynnyrissä kuin tynnyrissä, joista vieläpä viidennes uusia, ehtii kyllä tasoittamaan viinistä viimeisetkin kiinnostavat rosoisuudet. Yhdessä ylärekisteröidyn alkoholin kanssa lopputuloksena on jotain ylihelpon isoa ja muhkupyöreän mehumaijaista, josta ei kyllä ainakaan sivuunkirjoittaneen mielestä "mineraalisuutta" löydy. Eli takuuvarmaa aikakauslehtien Viikon viini -suosituskamaa. "Saksa ei ole juurikaan tunnettu punaviinimaana, mutta tämä Alkon tuore uutuus..."

Weingut Max Ferd. Richter Mülheimer Sonnenlay Riesling "Zeppelin" 2012

Uuden Emon uusi viinibaari. Erityismaininta 8cl-vaihtoehdolle. Ja 4e ei ole kyllä liikaa pyydetty sinisimpukoista ja mustekalasta (jälkimmäisestä raaka-ainevalinnasta voidaankin sitten olla jo monta mieltä, pohjatroolauksista ja ksittomuuksista lähtien). Joka tapauksessa tämä Moselin kovastikin yleistynyt (?) "kolmannen tien" vaihtoehto istui maistiaisannokseen mainiosti. Eli 10% ja perussemisokerit päälle.

PS. Tosin Elena Walchin persoonallinen Gewü Alto Adigesta pesi kyllä pippurisuudellaan tällä kertaa perus-Moselin...

Schloss Lieser-Thomas Haag Brauneberger Juffer Sonnenuhr Riesling GG 2011

Pieni pippuri lopussa, iso eksohedelmä edessä, mineraalikin pilkahtelee, runsaan rungon railoissa. Ainoa, mistä tätä voisi syyttää, on tietty ylihelppous. Mutta ei jaksa kyynisoida. Itse olen edelleenkin sitä mieltä, että lähtökohtaisesti ei ole paha asia, jos viini maistuu hyvältä suussa. Eli ei muuta kuin Careliaan. Tätä pitäisi riittää jatkossakin.

Schloss Lieser-Thomas Haag Brauneberger Juffer Riesling Kabinett GG 2010

Samat kysymykset kuin aikanaan Magnuminkin kohdalla: "Miten on selitettävissä, että -- Kabinett GG 2010:n kyljessä komeili tuttu ykkösterttumerkki, vaikka sisältö oli taattua Moselin 8%-meininkiä sokereineen kaikkineen? Systeemi oli jo ihan tarpeeksi mutkikas ennen tätä uutta käännettä..."

Mutta itse viini toki tikissä. Omassa tyylilajissaan.

Schloss Lieser-Thomas Haag Riesling Kabinett trocken 2012

Perusmeininki. Tai ehkä perusmeiningistä aste, jopa puolitoista ei-perusmeiningin suuntaan. Että siinä mielessä ei-perusmeininki. Eli tavallaan perusmeininki.

Koehler-Ruprecht Kallstadter Saumagen Riesling Auslese trocken "R" 2007

Vuosia siihen meni. Ennen kuin osui. Pelastavana nettikauppana: Weinhandel Behringer & Sohn. Muutenkin loistavat, jopa loisteliaat valikoimat. Mm. hulppeinta kuviteltavissa olevaa Pfalzin Spätburgunderia etc. Mutta itselle kruununa tämä Pfalz-kulttimonumentin "R"-sarjalainen. Mystiikkaa lisää sopivasti sinänsä ymmärrettävä ostorajoitus: vain yksi R-pullo per asiakas. Mutta kotipostista sai hakea. Ja sähköpostinvaihto oli mitä sujuvinta. Ainoastaan luottokorttioptio puuttui. Mutta nykyään näyttävät IBANit sujahtelevan ihan ilman ulkomaalomakkeita.

Mikään viini ei välttämättä kestä sellaista pakkomiellettä, mikä tästä(kin) tapauksesta oli jo ehtinyt kehkeytyä. Eli yleensä vastaavat ovat joko lieviä pettymyksiä tai korkeintaan juuri ja juuri odotuksia hipovia. Ani harvoinhan sitä ylisuuria odotuksia pystyykään ylittämään. Niinpä tämäkin selvisi jonnekin sinne lievän ja juurijajuuren välimaastoon. Että olihan siinä toki sitä paljon puhuttua isoutta ja muuhkua ja mastodonttiutta, mutta...

Ainoastaan yksi on varmaa: Pakkomiellekehä ei helpota kuin hetkeksi. Jos vaikka seuraavaksi sitten tähtäimeen jokin kolmikymppiseksi asti kellarissa muhjuuntunut Koehler-Ruprecht. Stuart Pigottin aikalaiskehumat 80-luvun puolivälin vuosikerrat alkaisivat olla nyt...

Dr. Bürklin-Wolf Deidesheimer Hohenmorgen Riesling trocken GC 2004 (Fass 23)

Kertaheitolla kesän listaykköseksi. Silkkaa kultanektaria. Tynnyristä nro 23. Että kannatti odottaa Carelian avautumista. Harmi vain, että siinä sorkattiin viimeinen pullo. Hirmutuurilla voi tietysti lasillinen vielä...

Miten sitä ajatteli, että -99, -01 ja -05 tästä riittäisi ikään kuin haarukointiin. Kaikki edellä mainitut jääneet mieleen omalla tavallaan, mutta tämä oli kyllä jotenkin vielä eri lukemilla. Optimissa, jopa, sanoisin.

Weiser-Künstler Enkircher Zeppwingert Riesling Spätlese 2008

Ravintola Latvassa on kaikki kunnossa. Tai siis ainakin melkein kaikki. Atmosfääri, meininki, tunnelma. Totta kai. Kuulut sapakset. Ynnä muut antimet. Harmi vain, että laseittaistarjonnassa ei ole yhtäkään GG/EG/1.L Rieslingiä. Eikä edes pulloittaisessakaan. Jos niikseen tulee. Vaikka listassa on erikseen oma Riesling-osasto. Ja kun se kuitenkin sattuu olemaan se ratkaiseva tekijä. Nuo maagiset hieroglyfit: GG/EG/1.L. Ja niistäkin tietysti mieluummin se hapertuvalle luokitukselle kunniaa tekevä osasto. Laseittain. Näin siis ainakin meille onnettomille, jotka liian vähin varoin olemme tähän moiseen harrastukseen lähteneet. Maailma on pulloittaisviinejä pullollaan. Laatulasillista etsivälle kaikki on toisin.

Weingut Wwe. Dr. H. Thanisch Berncasteler Doctor Riesling Spätlese trocken 2009

Matkoilta raahattua, osa 4.

PS. Vähän liian hektistä oli KaDeWessa, olisi siinä pitänyt ehtiä tajuta, että 11,5 % on tietysti liian vähän runkoistuakseen riittävästi. Vaikka sitten saisikin palkinnoksi kauan odotetun tuottajaruksin.

Weingut Ratzenberger Steeger St. Jost Riesling Grosses Gewächs 2006 (Alkon "vakiovalikoima", rajallinen kertaerä [?], nro 506917)

Monopolimaistelua villien matkaherkkujen välissä.

PS. Huhun mukaan Alkon pitäisi ryhdittää Saksa-osastoaan tulevana syksynä kymmenellä uudella tuotteella, joista kaksi olisi Grosses Gewächs -tasoa. Parempi sekin tietysti kuin ei mitään. Vaikka vitsistä on tämänkin "panostuksen" jälkeen kyse. Tuli tuutista oikeastaan mitä tahansa. Luvassa lienee joka tapauksessa saman piirin samoja tuotteita kuin valveutuneissa ravintoloissa tähänkin asti. Lisäksi hintaraja on samaisen huhun mukaan asetettu tuohon aina niin maagiseen 35 eehen, mikä on Suomen valtion verotustapauksessa korkeintaan hintsusti tai mieluummin sopivasti liian vähän. Ja "vakiovalikoima"-termifarssi jatkunee kuten otsikossakin mainitun viinin kohdalla: luvassa luultavasti taas vain rajallisia kertaeriä. Mutta eihän sitä tarvitse kansalle kertoa. Pääasia, että rapukuvat on konsulttien mielestä korskeita ja fasettihausta tulee 2381 sekovastausta. Ja kuulemma Rheingausta on jo valikoimissa yksi täysin raak... laatuviini, joten se alue oli sitten siinä. Eikä haittaa, että esim. Helsingissä on kyseistä viiniä yksi pullo jäljellä eikä lisää ole luvassa. Että nyt sitten yhteensä ihan kaksi uutta GG-tapausta sellaisista puolikuuluista paikoista kuin Mosel (never heard) tai Nahe (melkein kuin Neha, mutta ei ihan) tai Mittelrhein (eiku sehän oli jo tää tässä eli vihkoon ruksiruksinen). Millähän logiikalla sekin Tukholman Lippulaivan Riesling-kokoelma oli päässyt paisumaan ihan niin, että ihan tosi monta laatu-Rieslingiä oli eksynyt ihan samaltakin alueelta? Eikö kukaan ollut kertonut niille raukoille, että monopolisysteemissä maksimissaan yksi laatuviini per alue ja että rajattu kertaerä riittää hyvin? Ja että ei niitä alueitakaan tarvita ainakaan samanaikaisesti kuin korkeintaan pari, kolme. Kuka niitä kaikkia jaksaisikaan.

PS #2. Vuosikerta 2006 ei petä. Tuo sommelierin happorakennepainajainen. Mutta samalla ainoa lähivuosikerta, joka on ehtinyt kypsäksi asti. Jos vain tuottaja on onnistunut ylilämpimänä vuonna. Minulle tämä(kin) kelpasi. Melkoinen win-win-win-tilanne. Maahantuoja on saanut käsiin kuihtuvat viinit liikkeelle, Alko ainakin kertaerällisen ajaksi Mittelrhein-ruksin taulukkoonsa juuri säädyllisissä hintarajoissa ja Tukholma-meiningin perään kinuavat edes lasillisen verran suuntuketta.

Carl von Schubert Maximin Grünhäuser Abtsberg Riesling Alte Reben trocken 2009

Matkoilta raahattua, osa 3.

PS. Tavallaan takuumainio, tavallaan lievä pettymys. Tai ehkä aika oli vain kullannut 2010-muistot. Mutta siis takuumainio. Toki. Jos siis KaDeWen hyllyllä ei keksi muutakaan.

Weingut Clemens Busch Pundericher Marienburg Fahrlay Riesling Großes Gewächs 2009

Matkoilta raahattua, osa 2.

PS. Ei mene vahvasti Ruotsillakaan, jos turisti-info ei osaa neuvoa paikallismonopolin lippulaivamyymälään (jonka Riesling-valikoima kyllä pieksee, muljuttaa ja murjoo täkähärmäläisen mennen tullen, mutta se on jo toinen tarina). Eikä kyllä sekään ole kovin rohkaisevaa, että monopolipuljun toisessa osakeskuksessa eivät löytäneet otsikon tapaukselle hintaa, vaikka kävivät uudestaan hyllystä varta vasten katsomassa. No, koska lippulaiva oli jo sulkenut ovensa seiskalta ja kyseinen rautatieaseman putiikki taisi olla kaupungin ainoa kasin paikka, niin siinä sählingissä ei sitten oikein kehdannut jäädä vaatimaan alkuperäistä 229 rähkylän hintaa, vaan kiltisti tyytyä pyydettyyn eli 179 paikalliseen. Farssiepisodin myötä tämä lienee hintalaatuisimpia viinejä, mitä on konsanaan tullut maistettua. Eikä tuo alkuperäinenkään hinta olisi ollut vielä mikään oikeusmurha. Huikeaa tavaraa Moselin alajuoksulta. Voikohan sitä jo suhteen tässä vaiheessa eli näin toisen Busch-kokeilun jälkeen käyttää termiä "luottotuottaja"?

Van Volxem Kanzemer Altenberg Riesling Erste Lage Alte Reben 2010

Matkoilta raahattua, osa 1.

PS. Takuulempituottajia. Nyt oltiin kyllä aika pitkällä hunajamelonissa ja mangoisuuksissa. Mutta ei kai se ole loppujen lopuksi paha asia, jos viini maistuu hyvältä suussa.

PS. #2. KaDeWen viiniosasto hienoinen pettymys. Tokihan kassi tuli täyteen, mutta viimeinen silaus jäi tavallaan puuttumaan. Ja jos paikalliselle myyjälle pitää alkaa selittää Ruwerin ja Saarin suhdetta Moseliin...

Schloss Schönborn Erbacher Marcobrunn Erstes Gewächs Riesling 2009

Matkoilla maisteltua, osa 4.

PS. Viking Gracen viinimeiningille peukkua ylös ja peukkua sivulle. Ihan sama, kuinka vähän laivatärinä on teinivuosista vähentynyt, mutta Lafiten 1990 vuosikertaa ei vain säilytetä niissä olosuhteissa. Oli se 900e sitten kuinka huokea hinta tahansa. Joka tapauksessa viinibaarin valikoima on vähintäänkin semikiinnostava. Laseittaistarjontaa nyt tietenkin aina toivoisi enemmän. Ja välillä myös henkilökuntaa, jonka mukaan vaihtoehto 24cl-saavilliselle ei ole 16cl, vaan tarvittaessa vaikka selvästikin vähemmän. Onneksi vaihtuvan henkilökunnan myötä sai välillä jopa valita cl:nsä vapaasti. Otsikon lähtökohtaisesti takakireälle tapaukselle vuorokausi avoinna oli varmastikin nappi otsaan.

Weingut Heymann-Löwenstein Winninger Röttgen Riesling Erste Lage 2007

Matkoilla maisteltua, osa 3.

PS. Vihdoinkin pikasuorituksella Berliinin Weinstein. Ensi kerralla muistetaan jättää juomarahat. Ja tilata 0,1/0,2-vaihtoehdoista maistelijaystävällisempi. Mutta ei kai kaikkea tohkeissaan voi muistaa. Varsinkaan näin maukkaan lasin äärellä.

Weingut Fogt Spätburgunder Spätlese trocken 2011

Matkoilla maisteltua, osa 2.

PS. Kööpenhaminan Tivoli-Kaupungintalolta lähtevän turisteimman H&M-kävelykadun ensimmäisellä poikkikadulla Villa Vino -viinibaari (Mikkel Bryggers Gade 11). 50+ laseittaisviiniä. Semikiinnostavia, ainakin suurimmaksi osaksi. Otsikon Pinot noir -valkkari nyt vaikka esimerkkinä. Paikan erikoisuutena vuosikerran 1999 Priorat-maistiaisia jatkuvassa laseittaistarjonnassa (ja take away -pullomyynnissä, mikä on tietysti sinänsä kätevää, jos turistina tuntuu koko ajan tulevan vastaan vain maitohyllybulkkia ymv.). Lisäksi mm. 1cl-lusikallisina myytävää tukevaa Tokajia vuodelta 1993: hörpsäys 150 paikallista eli jotain parisenkymppiä.

Selbach-Oster Zeltinger Sonnenuhr Riesling Kabinett trocken 2011

Matkoilla maisteltua, osa 1.

PS. Kööpenhaminan mainostettua Le Sommelieria voi suositella vain tulisieluisimmille auringon ja kaupunkitunnelman vihaajille. Bredgade-katu on kuin matka Mordoriin. Ainakin jos vertaa jazzaurinkofestivaalirannan keskieurooppistunnelmaan. Mutta pelkästään lista on näkemisen arvoinen. Ja papukaijamerkki 10cl-vaihtoehdolle. Harmi vain, että perusongelma on näin yksittäisen maistelijaköyhäilijän näkökulmasta sama kuin muuallakin vastaavissa paikoissa: laseittain tarjolla vain kourallinen jämiä.

Weingut Ökonomierat Rebholz Muschelkalk Riesling Spätlese trocken 2008

Stuart Pigottin 80-luvun pioneeriteoksistakin tuttu "Spätlese trocken" -tyyli elää ja voi hyvin. Tai ainakin näin silloin tällöin siihen edelleen törmää. Lähtökohtaisesti Rebholzin epäpfalzmainen yrttityyli yleensä arveluttaa, mutta tässä oli sopiva hitunen kaivattua kultaiskeltaisuutta. Osa ehkä peräisin loivasta kypsymisestä, osa Spätlese-poiminnan tulosta. Tai jotain.

Dr. Bürklin-Wolf Ruppertsberger Gaisböhl Riesling Spätlese 1967

Vaikka bensa alkoikin olla jo aika lailla ohkaista, niin ruksia seinään joka tapauksessa. Ja lasia ilmaan korkkiviattomuuden kunniaksi.

Weingut Ökonomierat Rebholz Riesling Vom Buntsandstein Riesling trocken "S" 2011

Alko.fi-sivusto on uudistunut. Haku on mullistettu perusteellisesti ja pohjafilosofiaksi on valittu mm. kirjastojärjestelmistä tuttu ns. fasetointi. Tietyissä tapauksissa se toimii. Kaikissa tapauksissa ei. Jos nyt jotain ensiapua, niin ainakin hakuun tulisi ensi tilassa lisätä hinta-fasetointi.

Lisäksi "Vakiovalikoiman" pahin oja-allikko eli rajalliset kertaostoerät ovat siirtyneet - no, ojasta todellakin allikkoon. Kriittisen tärkeä ostomäärätieto on nimittäin poistettu kyseisistä tapauksista kokonaan. Eli ainakin betaversiossa "Ostomäärä"-merkintä näyttäisi olevan mukana vain Erikoisvalikoiman tuotteissa.

Mistä aasinsillalla: Mitä ihmettä Erikoisvalikoiman tuotteet tekevät googlemaisen laatikkohaun tuloksissa? Hyvänen aika. Kuinkahan moni mahtaa tietää, että esim. yhden houkuttelevan Erikoisvalikoima-pullon lähetyskustannukset ovat 29 €. Eli jos vaikka haluaa tilata ensi viikon maanantain Weingut Ökonomierat Rebholz Riesling Vom Buntsandstein Riesling trocken "S" 2011 -Erikoisvalikoima-uutuuden Arkadian Lippulaivan ulkopuolelle, niin hinta ei ole 33,50 € vaan 62,50 €. Onneksi Rebholzin epäpfalzmaiset yrittisyysviritykset eivät itselle uppoa edes alkuperäiseen hintaan...

PS. Ja tietenkään mitään järkevää näkymää viimeisimmistä uutuuksista ei ole enää saatavana. Pelkästään sekaisin uutuuksia viime viikolta ja sitä edelliseltä ja sitä...

Georg Breuer Rauenthaler Nonnenberg Riesling Beerenauslese 1994

Onhan sitä monenkinlaisiin friikkisirkusmömmöihin tullut törmättyä, mutta ihan just tällaiseen...

Dr. Bürklin-Wolf Deidesheimer Kalkofen Riesling trocken G.C. 1999

Aika optimissa. Pyöreää lämpeyttä ja kypsynyttä helppoutta. Vihdoinkin B-W:tä myös tältä palstalta.

Dr. Bürklin-Wolf Forster Pechstein Riesling trocken G.C. 1999

Ydyssä löytyy ja bensasärmässä riittää. Tälle tupla-magnumille vielä toiset viisitoista. Tai mikä ettei enemmänkin.

Dr. Bürklin-Wolf Riesling Auslese trocken 1990

Näin villiä herkkua lienee turha lähteä analysoimaan sen kummemmin. Ei muuta kuin Careliaan ennen Riesling-viikkojen päättymistä koke(ile)maan.

Mutta että: muka vasta alle kymmenen g*****-osumaa, yleensä ärsyttävimmissä eli koke(ile)maan-kaltaisissa leikkisyysväläyksissä vähintään tuhansia...

Dr. Bürklin-Wolf Forster Pechstein Riesling trocken G.C. 2004

Sama Magnum-avaus kuin viimekin vuonna. Nyt vain vuoden verran enemmän muhineisuutta. Ja tällä kertaa myös kolme tuntia ilmaa alle. Sekä vielä lopuksi tyhjä pullo kotiin mukaan.

Riesling-viikot. Carelia. Parempi mieli.

Winzergenossenschaft Bötzingen am Kaiserstuhl EG Bötzinger Lasenberg Spätburgunger Weißherbst Spätlese 1983

Ei aavistustakaan, miltä tämän oikeasti kuuluisi maistua. Mutta elämysten puolelle joka tapauksessa. Ilmeisestä bensan hiipumisesta huolimatta.

Roseus ja makeus. Kuulostaa niin kammottavalta yhdistelmältä. Vaan mitä vielä. Eläköön traditio, eläköön vinksahtaneisuus, eläköön Weißherbst!

Domdechant Werner Hochheimer Domdechaney Riesling Erstes Gewächs 2009 (Alkon perusvalikoima, rajallinen kertaerä, nro 526697)

Mikähän idea tätäkin nyt oli taas mennä avamaan. Jo etukäteen ilmeistä, että litku tarvitsee vähintään 10, mieluummin 15 vuotta asianmukaista kosteuslämpöpimeystärinättömyyttä. Mutta kun ei ole siihen varaa, niin...

...no, joka tapauksessa näin avaamisen jälkeenkin: vähintään 10, mieluummin 15 vuotta asianmukaista kosteuslämpöpimeystärinättömyyttä. Tai vähintäänkin köyhän miehen kypsytyksenä ilmausta ilmaisematon määrä.

Kuinkahan paljon sitä olisi valmis maksamaan, että armas monopoli tarjoaisi valmiiksi kypsytettyjä viinejä? Kaksinkertaisesti? Ehkä enemmänkin?

E & PS. Kaksinkertaisesti kyllä. Ja enemmänkin. Mutta ei kyllä tästä nimenomaisesta litkusta. Rheingau-pettymykset ne vaan jatkuvat. Ei tähän ilmausseisotuksetkaan oikein purreet. Ylimäärä holia verrattuna muuhun rakenteeseen. Ja loppujen lopuksi ontohko yleisvaikutelma, jota ei tietysti mikään tärinättömyys muuksi muuta...

Dr. Pauly-Bergweiler Fritz Fisk Riesling 2012 (Alkon perusvalikoima, nro 530464)

Sokeri voi ehkä hetken hämätä. Mutta vain hetken. Ensimmäistä päivää julkimyynnissä. Ihan yhtä hyvin voisi olla viimeistäkin.

Weingut Heymann-Löwenstein Schieferterrassen Riesling trocken 2011

Kuin siirtyisi tunnin Peter Brötzmann -kavalkadin jälkeen suoraan Pat Methenyyn. Hunajahempeä, mutta kuitenkin uskottavaa. Sivusokereista viis. Se on nyt ilon kautta ja mutinat pois. Kerrankin.

Dr. Bürklin-Wolf Ruppertsberger Hoheburg Riesling Spätlese trocken P.C. 1999

Viimeinen pullo muinaisesta Kölner Weinkeller -tilauksesta, jossa reilulla parilla kympillä irtoavaa tohtorin P.C.-tavaraa 90-luvun lopusta. Ehkä lievä pettymys. Tai siis sinne päin, mutta ei sitten kuitenkaan. Tai ainakin nyt bensa alkoi olla aika lailla lopussa. Eli ei ainakaan kellariin.

Summa summarum: Jos olisi varaa yhtään sijoittaa, niin itse ainakin tsekkaisin, onko Dr. Bürklin-Wolf Wachenheimer Rechbächel Riesling Spätlese trocken P.C. 1998:ia enää Kölner Weinkeller -valikoimassa jäljellä. Viime aikojen eittämätön hintalaatuispommi.

Dr. Bürklin-Wolf Wachenheimer Rechbächel Riesling Spätlese trocken P.C. 1999

Vaikka kuinka yrittäisi ajatella, että vuosikerta ja säilytyshistoria ja päivän kunto, niin aina sitä vain miettii, että miten tämä voi olla samaa kuin tämä. Vuosi eroa ja koko petrolipaletti palasina. Lisäkellaroinnilla voisi ehkä vielä yrittää, mutta ei tästä silti 1998:n vastinetta taitaisi saada. Ainakaan tämän pullon perusteella.

Weingut Geheimer Rat Dr. Bassermann-Jordan Forster Ziegler Riesling Cabinet 1970

Parhaimman väristä etikkaa ehkä ikinä. Valitettavasti.

Schloss Saarstein Serriger Schloss Saarsteiner Riesling Spätlese 2003 (Alkon perusvalikoima, loppuunmyyty 11.4.2013)

Yksittäisissä Alkoissa on myynnissä useita perusvalikoimaviinejä, joiden olemassaolosta satunnainen asiakas ei käytännössä mitenkään voi olla tietoinen. Enkä tarkoita nyt monopolin ehkä pahinta sekoilua eli perusvalikoiman rajallisten tilauserien kohtelua/kohtaloa enkä edes perushyllyistä löytyvien kymmenen (Arkadiassa poikkeusluvallisesti ja Helsingin Stockalla nähtävästi poikkeusluvattomasti plusmiinussadan) tilausvalikoimaviinin läpeensä läpinäkymätöntä kaaossysteemiä, vaan perusvalikoiman jatkuvaan valikoimaan aiemmin kuuluneita, sittemmin kokoelmasta poistuviksi merkittyjä tapauksia.

Huh. Niitä siis. Tai siis tarkoitan. No, joka tapauksessa niitä.

Perusvalikoimasta poistuviksi merkityt viinit ilmoitetaan muutaman viikon välein tällä sivulla. Sivulla on yleensä parin ilmoituserän poistuvat viinit kerrallaan. Välillä sivusto tyhjenee kokonaan päivitystä varten. Siirryttyään poistuvien sivustolle viini ei ole enää asiakkaitten haettavissa. Eli vaikka poistuvien sivulta linkki vielä löytyykin, niin hakukone ei enää löydä viiniä sanahaulla. Eli asiakkaan täytyy eksymällä eksyä tai vastaavasti tahallisesti hankkiutua poistuvien sivustolle, jotta voisi selata kyseisiä tuotteita.

Osa sivustolle päätyvistä viineistä on joka tapauksessa ajat sitten myyty loppuun. Näin ollen poistuvuusmerkintä on enää pelkkä hämäävä muodollisuus. Mutta osaa tuotteista myydään vielä hyvinkin pitkään sen jälkeen, kun ne ovat roikkuneet lyhyehkön ajastusaikansa poistuvien sivulla. Ja mikä parasta: yleensä vielä alennushintaan (tosin voisi kysyä, että kuka alennuksista päättää ja miten suuri alennus on ja ovatko alennusperusteet yhden-, johdon- ja oikeudenmukaiset, mutta kukaan ei taida vain jaksaa ja lopulta kaikki ovat vain tyytyväisiä, että alennuksia ylipäänsä on).

Käytännössä poistuviin (alennus)tuotteisiin ei voi törmätä kuin yksittäisessä Alkossa hyllyjä tihrustamalla. Tai sitten täytyy todella tietää, mitä infopisteessä utelee ja yrittää säätää tilaustoimitusta. Niin tai näin, paikan päälle on molemmissa tapauksissa pakko mennä, ehkä pariinkin otteeseen.

Oma ongelmansa näissä poistuvissa tuotteissa on, että asiakkaan on lähes mahdotonta arvioida, kuinka kauan pullot ovat hyllyssä pystyasennossa seisseet. Omien havaintojeni mukaan yksittäistapauksissa aivan liian kauan. Mutta ei mennä nyt siihen.

Harvoin tulee Alkon viiniä ostettua kahdesti, puhumattakaan nyt muista vaihtoehdoista. Schloss Saarsteinin 2003:een olisin kuitenkin voinut sijoittaa vielä vaikka usemmankin kerran, varsinkin poistuvuusalennuksen kera. Makeita vieroksuvankin suussa jotenkin hymyilyttävän tasapanoinen esitys. Ja ihan kuin viimeisin pullote olisi onnistunut sopivasti imemään loisteputkien valosta itseensä lisähinajaa.

Vielä jokin aika sitten tätä perusvalikoimassa vuosia myynnissä ollutta tuotetta oli saatavana ainakin Vuosaaren Alkossa. Eli ehkä sitä vielä jostain saa. Ei voi tietää.

E & PS. Saarsteinia löytyi kuin löytyikin vielä Hämeenlinnasta kaksi pulloa. Tosin haastetta oli loppuun asti, koska Alkon sisäisessä hakusysteemissä merkintänä oli 2006 eikä 2003. Joka tapauksessa viimeiset pullot ovat nyt matkalla, joten nyt olisi ehkä hyvä aika korjata tuokin tietokannan vuosikertavirhe.

E & PS #2. Toissa päivänä julkaistulla poistolistalla mukana myös Dr. Bürklin-Wolf Wachenheimer Gerümpel 2010. Tyypillinen tapaus, jossa tiedosta ei ole enää tässä vaiheessa mitään hyötyä: viimeiset pullot katosivat hyllyistä jo aikaa sitten. Miten olisi jälkijättöisen muodollisuuslistauksen tilalle "Rajallinen kertaerä, joka on loppumassa mutta jota on vielä jäljellä XX pulloa/perusvalikoimaan vakiona kuulunut tuote, joka on poistumassa mutta jota on vielä jäljellä YY pulloa" -palvelu?

Immich-Batterieberg C.A.I. Riesling [Kabinett] 2011 (Alkon tilausvalikoima, nro 904847)

Myös tilausvalikoimapäivitys oli sopivasti pyhäpäiväautomaatilla. Vain jokamaanantainen erikoisvalikoimapäivitys jäi uupumaan. Eli pitäisi varmaan hankkia elämä.

Mutta niinhän siinä sitten kävi, että jo pitkään ennakoituja Immich-Batterieberg-tuotteita on nyt sitten monopolinkin tilausvalikoimassa. Linnanmäki, muistaakseni, mutta ainakin kaupungin viinisushibaarit, mitä näitä tuplavinejä nyt on. Ja nyt sitten siis kautta koko Moselin Rieslingiä... öö... palvovan Suomen. Viini-lehti voisi melkein liittää näkökulman ennakointipalstalleen: mitkä suomalaisten maahantuojien ravintolaviineistä seuraavaksi myös Alkon listoilla?

Eli piiri pieni pyörii, samat viinit hyörii. Ei kai tässä umpikujassa auta kuin ottaa tilausvalikoimanettilomake kauniiseen käteen ja...

...jo ennen avaamista kävi selväksi, että Alkon tilausvalikoima -otsikoinnista puuttuu varsin oleellinen "Kabinett"-merkintä. Eli litku on kuin onkin samaa kuin keskustan ketjuravintoloissa. Onneksi vuosikerta on sentään ehtinyt vaihtua viime maistelukerrasta. Ja sekin nyt tietysti, että ravintolassa ei aina tiedä, onko litku seissyt minuutin vai puoli viikkoa. Ja samalla kun otsikointiin korjaa "Kabinett"-luokituksen, voisi hämäävän "6 x 0,75" -merkinnän myös poistaa, koska tuote on tilattavissa pulloittain, kuten hintasarakkeestakin käy ilmi. Ja mikä on siis todistettavasti todistettavaa.

E & PS. Itse juoma oli taas kerran malliesimerkki 20-30/35 €:n väliinputoajahintaluokasta. Eli edellisen maistelukerran heikkoudet eivät johtuneet ravintolaseisotuksesta tmv. Olisi niin kiva innostua, mutta kun ei vain pysty..

Moselland Riesling Kabinett 2011 (Alkon perusvalikoima, nro 007665)

Tätä Eeva/Anna/Jaana-lehtien sivuilla tasaisin väliajoin vilahtelevaa hulppeutta tuli itsekin aikoinaan pidettyä hätävarana kylmässä lähtövalmiina. Että jos vaikka sattuisi johonkin tarvitsemaan. Sokerilla pelastettua, matalaholisoitua, alimmasta hintaluokasta, lipittelyyn ilman päämäärää.

Onneksi aika harvoin tuli 8/40-hätä. Mutta samaa yhä edelleen uudelleen mietin taas eilen vierailulla, kun tätä tarjottiin, että jos Rieslingeistä järjestettäisiin "Berlin tasting" -tyyppisiä bakkanaaleja, niin ne varmasti koskisivat juuri sokerihuurrutettuja genrejä. Vai voisiko kuvitella, että uusi maailma muka uskaltaisi haastaa perinteisen Riesling-maailman kuivien sarjassa?

Mutta sokerihuurrutetuissa. Mikä ettei. Mutta siihen olisi sitten totuuden nimessä otettava mukaan horisonttiakselin lisäksi myös vertikaalistusnäkökulma. Eli juuri niin kuin Iso-SP:kin tekee Saksa-elämäntyönsä lomassa: juottaa sokkoasiantuntijoille 1,49 € -helmiä ja Scharzhofbergia vuoron perään. 

Sokerihuurutetuissa tämä totta vie on mahdollista. Sekä vertikaali- että horisontaali-ilmansuunnissa. Kuivissa ei kummassakaan eikä koskaan.

PS. Kolme neljästä tänään 1.4.-ilmestyneestä monopolin varausvalikoimauutuudesta oli sitten uudesta maailmasta. Eikä kyseessä liene edes aprillipila. Kaikki - varmaankin ainakin osin uuden maailman kikkakonsteilla - loppuun asti pakattuja punkkuja: 14, 14 ja 14,5. Argentiina, Australia ja Chile. Sinänsä kunkin maan ikonirypäleisinä lajikeviineinä puolustavat toki paikkaansa ja ajavat varmasti asiansa. Mutta mitä jos välillä vaikka vaihdettaisiin lajia ja yritettäisiin osallistua johonkin muuhun kuin punaturbosarjaan?

Toni Jost Bacharacher Hahn Riesling Grosses Gewächs 2011

En voi väittää maistavani kierrekorkin ja luonnonkorkin eroa eri vuosikerroissa, mutta mieten nyt vain, että tulisiko sitä edes uumoiltua kierresiirtymän takakireyttäneen makua, jos välttyisi ennen maistamista kierteistiedolta. Ehkei, tuskin, ei näillä hoksottimilla. Mutta toisaalta ihan kuin sitä takavuosien luonnonkorkkiversioon verrattuna...

Oli miten oli. Tälle voi melkein luvata vuorokauden ilmausparannusta. Ja miksei siis myös kehittyvää pullotulevaisuutta. Olettaen nyt sitten, että kehittyminen kierrekorkin kanssa vastaa...

Deep Roots Riesling trocken 2011 (Alkon perusvalikoima, nro 538407)

Joskus sitä jaksoi vielä kuitata monopolin uutuudet melko jäännöksettömästi. Ja yleensä vielä vuorokauden sisään ilmestymisestä. Nyttemmin vähänkin epäilyttävät tapaukset jäävät armotta hyllyyn. Seulaa on tullut kiristettyä viime aikoina niin paljon, että jopa lähtökohtaisesti säälittävällä Saksa-hyllyllä joutuu turistina välillä mutismakustelemaan, että "tällainenkin tosiaan oli uutuuslistassa jollain vilkaisukerralla, mutta...".

Kaikkein epäilyttävimmät - lue: nyrkkikireät 15 €:n Rheingau-nuorviritykset - jäivät tälläkin kertaa hyllyyn, mutta tähän aiemmin ohisektoroituun tapaukseen piti nyt paremman puutteessa tarttua, kun etiketin juuriaihioon on tullut törmättyä mediassa viime aikoina vähän siellä ja täällä. Eikä siinä mitään. Jos Wittmann ja Dreissigacker ovat mukana kolmen kimpassa, niin kyllähän se vähän tuppaa kiinnostamaan. Ihan vaikka vain yleissivistyksen vuoksi.

Aivan ensimmäiseksi kiinnitti huomiota Alkon uuden pääluokituksen "Vivahteikas & ryhdikäs" käyttö tässä yhteydessä. Eikö tämä nyt ananaksisine hiivakantoineen ja jäännössokereineen kuulu - jos mikä - "Pirteä & hedelmäinen" -kategoriaan? Joka tapauksessa - uutta trendi-ilmausta lainatakseni - maku alleviivaa hinnan. Eli ei tästä sen enempää.

Sen sijaan alleviivaavaa makua nykyään käyttävä lehti (huhheijaa, mikä aasinsilta) tuotti kyllä tässä taannoin melkoisen pettymyksen. Pari kertaa vuodessa tulee edelleen Viini-lehteä kannatettua. Ihan vain kannatuksen vuoksi. Mutta jos lehden alusta loppuun haparoivan pääjutun mukaan "kannattaa muistaa myös eteläisen Burgundin rypäleet, kuten Côte Chalonnaise, Maconnais ja Pouilly Fuissé", niin - äh, uuh, auts. Maksa nyt siinä sitten 10+ euroa irtonumerosta ja yritä näyttää kyynistelemättömän iloista peukkunaamaa.

E & PS. Eli tapahtuu heti seuraavassa numerossa: Tukholma-vinkkien Djuret-ravintolan kellarikuvassa Bordeaux-aarteita suoraan Musignysta...

E & PS #2. Syväjuurietikettiin törmää mm. Maku-lehden 01/2013-numerossa. Aasinsillalla voi kuitenkin taas hypätä viereiselle sivulle, jossa dekantointia yleissuosittelee "XXX-ravintolan sommelier YYY ZZZ kaataessaan punaviiniä Iittalan uuteen Essence Plus -dekantteriin". Olennaista ei tosiaan ole, kuka ja mistä ravintolasta (vaikka hyvä veli -verkosto taatusti pyörii siihenkin suuntaan). Mutta kun samainen YYY ZZZ mainostaa lehden alkusivuilla Iittalan kahden kokosivumainoksen toisessa osassa Essence Plus -sarjan laseja samalla sivulla Essence Plus -sarjan dekantterin kanssa, niin touhusta menee vain Maku. Tai itse asiasta montakin makua. Yhdellä iskulla.

Koehler-Ruprecht Kallstadter Saumagen Riesling Auslese trocken "R" 2005

Tarkkaan ottaen en yrittänyt tilata tätä viiniä. Lähetin kyselyn mistä tahansa tämän Pfalz-erikoisuuden vuosikerrasta. Ja ainakin omasta mielestäni ilmaisin pyynnössäni ihan suht selkeästi, että olisin kiinnostunut tarvittaessa vaikka jostakin 90-luvun alun kalliimmasta vuosikerrasta. Tosin jo kirjoittaessani hyvin tiesin, että realistisia mahdollisuuksia kyseisiin herkkuihin tuskin oli. Mutta kunhan nyt laitoin. Esimerkkinä vuosikertakirjosta. Kun nyt kerran armaan monopolimme 40 €:n lisämaksuisesta erikoistilauspalvelusta oli kyse. Mutta ihan yhtä hyvin siis jokin lähivuosien vuosikerroista olisi kelvannut. Ja tämänkin näkökulman sain mielestäni ruudulle jotenkuten puserrettua.

Tämän 2005:n nostin esille vain yksittäistapauksena ja linkitin yksinomaan siksi, että siihen törmää Norjan (huhujen mukaan omaamme mukiintuvamman) monopolin valikoimahaussa. Mutta se nyt olisi liikaa vaadittu, että naapurimaiden monopolit voisivat jotenkin toimia yhteistyössä. Siinä olisi varmasti jotain arveluttavaa tai suorastaan väärää tai ainakin molempien maiden alkoholin liikakäyttöä taatusti lisäävää. Ja sehän olisi kaiken lisäksi aivan liian kätevää ollakseen totta.

Tämä oli toinen kerta kun yritin Alkon erikoistilauspalvelun kautta jotain hankkia. Taktiikka näyttää - okei, otos ei ole mitenkään edustava, mutta siis joka tapauksessa - siltä, että vain tuottajan kautta tilatut tuotteet kelpaavat erikoistilauspalvelulle. Eli vaikka asiakas on valmis sitoutumaan sokkona 6/12 pullon laatikkotilaukseen ja pulittamaan 40 € toimituskuluja, erikoistilauspalvelu ottaa yhteyttä pelkästään tuottajaan sen enempää selvittelemättä muita vaihtoehtoja. Ja tämän taakse onkin sitten helppo piiloutua: tuskin nyt joku yksittäinen tuottaja alkaa lähetellä yksittäisiä laatikoita, jos tuoteperhe kulkee muuten välittäjien kautta.

"-- valitettavasti saimme tuottajalta vastauksen, jonka mukaan ko. tuote on kokonaan myyty loppuun ainakin muutamaksi seuraavaksi vuodeksi." Niin varmaan saitte. Netti on kuitenkin pullollaan - no, okei, tämä on niin suosittu kulttituote, että ei ole pullollaan, eli - netissä on kuitenkin useita kauppoja, joissa tätäkin kuivaa "R"-versiota olisi kyllä saatavilla. Eri vuosikertoina. Ongelma vain on, että yksikään ei tunnu toimittavan tätä tänne kulttuurin ulottumattomiin. Ei edes kirotulla UPS-kyydillä.

No, Rail Balticalla on jo omat Wikipedia-sivutkin, joten eiköhän tämä ihan kohta tästä.

Carl von Schubert Maximin Grünhäuser Abtsberg Riesling Alte Reben trocken 2011

2010-vuosikerran kyytipoikana tuli n. vuosi sitten silmäiltyä Fine-konsernin senhetkisiä edesottamuksia. Ei tämä 2011:kaan ole "loputon" eikä "ylivertainen" eikä "liian täydellinen viini tullakseen tästä maailmasta". Niin kuin Fine-konsernin papereissa tuolloin 1945 Château Mou... ehehe. Mutta sympaattinen viinihän tämä. Edelleen. Tai siis tämäkin vuosikerta. Tietyn kontekstissaan yllättävän paksuuden tavoittaa suutuntumassa saman tien. Melkein kuitenkin voisin vannoa, että 2010 oli yhtälaillisesta nuoruudestaan huolimatta kaikkinensa sekä vieläkin eloisampi että varsinkin keltaistuneempi ja ylipäätään makoistuneempi. Ruwer-puroselle joka tapauksessa jälleen sympatiapisteet.

Kun nyt tuli Fine-konsernista puhe, niin sekä 1000-oppaan melko tarkkaan joskus kahlanneena (1. painoksessa on muuten ainakin kaksi virhettä: Alsace-hakemiston mukaan 264. sijalla pitäisi olla Riesling Brand Vendange Tardive Zind-Humbrecht 1990, mutta sieltä löytyy Château Latour 1921 (joka on kyllä Bordeaux-hakemistossa omalla paikallaan), ja vastaavasti 997. sijalla on Ab Ericio Hans Igler 1998, jota ei kuitenkaan ole mainittu lainkaan Itävalta-hakemistossa) että häkellyttävien Fine-anekdoottien parissa senkin jälkeen satunnaisesti hoomoilailleena olen välillä miettinyt, ovatko tosiaan avanneet 44 pulloa 9100 €:n yksikköhintaista nelivitosta (ja tämä siis vain yhtenä esimerkkinä tuhansista ja taas kymmenistätuhansista vastaavista tapauksista) vai onko lukuun laskettu "vain" konsernilaisten maistelukerrat. Eli esim. yhdestä pullosta on tarvittaessa riivitty kasaan useita tipetillisiä, jotka on sitten laskettu erillisiksi maistelukerroiksi, koska maistaja kullakin tipalla on eri. Tätä eivät käsittääkseni kerro yksiselitteisesti missään yhteydessä. Jotenkin sitä haluaisi uskoa edes jonkinlaiseen realismiin. Eli että pulloja ei ole avattu 44 kappaletta. No, niin tai näin, saatiinpa ainakin yksi thomasbernhardmaisuutta vaaliva virkehirviö tähänkin.

E: Tarkennus CMR-45:n hinta-arvioon. Eli huutokauppalaatikollinen 2012 maaliskuussa: 214 000 $. Ei muuta kuin kulauttelemaan.

Weingut Ziereisen Schulen Blauer Spätburgunder unfiltriert 2008

Huoneenlämpö: omalla tavallaan. Vartti kylmää: ei. Puoli tuntia: ehkä. Kolme varttia: kyllä. Tunti: ehkä ei sitten kuitenkaan etc.

Joku antaisi tälle varmaan 91. Toinen 90. Ja kolmas 89. Ja Fine-konserni 84. Siitä jostain välistä täytyy varmaan taas yrittää hakea omaa arviota.

Takakansitekstissä avoimesti myönnetty uuden tammen osittaiskäyttö ehkä vähän viisti tunnelmaa jo etukäteen. Ongelmanahan näissä on, että tammen voisi näin amatöörikin pelkän lopputuloksen perusteella kyllä ehkä aavistaa, mutta ei välttämättä varmaksi vannoa. Nyt mustakirsikan pyöreyttä tiesi etukäteen varoa ja tokihan se sitten tuntuikin jotenkin liian ilmeiseltä. Vaikka ei silti. Maailma paha, mustakirsikka hyvä.

Schäfer-Fröhlich Schloßböckelheimer Kupfergrube Riesling GG 2011

Vai että 95 Parker-Punktea. Täytyy varmaan amatöörin jättää nämä niuhon elegantit nahelaiset viisaammille ja pitäytyä tutun eksplisiittisissä pfalzilaisissa tai sitten riittävän eksoottisissa moselilaisissa. Joka tapauksessa vuorokausi ilmauskorkkia. Tai jokin muu rääkkäysavauskikka. Vähintään.

E: Kaksi. Ilmauksellista. Vähintään. Ja hattu. Päästä. Piti tyylistä tai Parkerista tai ei.

Weingut von Othegraven Kanzemer Altenberg GG Riesling 2010

Joko pakkaskuljetukset oli vieny hedelmät mennessään. Eli näitä kulttuurivaltioasukin perusetuisuuksia. Tai sitten joku tuhannesta korkki- tai valmistusylläripylläristä. Tai sitten hehkutettu von Othegraven on vain.. ei, sitä en kyllä suostu uskomaan. Ainakaan näin ensi istumalta. Eli ei tästä sitten kai juuta eikä jaata. Muuta kuin mistus ja tutus. Tässä vaiheessa.

Weingut Baron Knyphausen Erbacher Steinmorgen Riesling Erstes Gewächs 2009

Välillä käy Rheingauta melkeinpä sääliksi. Riesling-alueista perinteisin ja vuosisataisin yrittää kyllä uudistua ja pysytellä mukana kirittäjien kyydissä - tai pikemminkin palauttaa takaisin vanhan loistonsa - , mutta tuskastuttavan nihkeältä meno vaikuttaa. Eikä ainakaan näillä eväillä valitettavasti paljon loikita. Tyyppiesimerkki viinistä, joka ei ansaitsisi Erstes Gewächs -nimitystä. Ei voi syyttää kuluttajaa, joka ylimmän parhauden sijasta törmääkin läpeensä onttoon litkuun ja tämän jälkeen siirtyy muille metsästysmaille.

Ratkaisu, ainakin osittainen, olisi voinut olla, aikanaan: ei EG/GG/1.L-nimityksiä alle 35 €:n hintaluokassa. Mutta nyt juna meni jo ja asemakin näyttää olevan remontissa.

Dr. von Bassermann-Jordan Sauvignon Blanc 2011 (Alkon perusvalikoima, rajallinen kertaerä, nro 553577)

Eittämättä siedettävin saksalainen Sauvignon Blanc, mikä on osunut kohdalle. Mikä nyt ei ole vielä kovin paljon. Näitä nyt kuitenkaan niin monta ole kertynyt. Iso-B-J:n kunniaksi on joka tapauksessa sanottava, että tässä ei ole sorruttu mihinkään ällökeinohiivaiseen mustaherukkavivutukseen, vaan ruoho on leikattu melko suoraan ja sopivasti otsa kurtussa. Mutta kyllähän SB:n dissaajat saavat tästä helpostikin lisää lirua myllynkiviinsä, jos vain niin haluavat. Vähintäänkin nyt hinta on jotakuinkin kohtuuton. Ja kovin ohuttahan tämä korsisänki väkisinkin on. Jos sietää uuden maailman käytänteitä, niin vastaavaa ruohonjuurinyhtää saa etc. Eikä tämä nyt tietenkään mitään Loirea ole nähnytkään. Missähän moinen vuono mahtaa edes sijaita.

Freiherr von Göler Spätburgunder trocken 2009 (Alkon perusvalikoima, nro 440147)

Ei jaksaisi alkaa nihkeillä, kun Alko tuplaa perusvalikoiman ei-kertaerällisten saksalaisten Pinot Noiriensa kokoelman jo kahteen. Mutta ei kai tätä voi kompleksiseksi hyvällä tahdollakaan väittää. Mehumaisuudessaan pikemminkin arkiruokapainikemeininki ja sitä rataa. Jos tietäisi, että tästä alkaa Alkossa teemaviikon omaisesti parin-kolmenkymmenen pelkästään badenilaisen laatu-Spätburgunderin kavalkaditulitus, joka päättyy syvälle Kaiserstuhlin uhkeuksiin, niin ei tarvitsisi olla niin huolissaan. Mutta nyt kun tietää, että tällä mennään vähintään seuraava vuosi. Ja siihen asti Baden on perusvalikoiman osalta ruksittu ja ruksivihko rullattu. Ja sitten ihmetellään, kun kotimaan viinikeskusteluissa "Badenin Spätburgunderit ovat jotenkin valjuja ja mehumaisia" eikä niissä "oikein ole potkua eikä tarvittavaa runkoa". Tätä se on se anti-sivistystyö. Jos ei nyt pahimmillaan, niin ainakin melkein.

Weingut Dautel Spätburgunder **** 2009

Saksalaisesta Pinot Noirista kiinnostunut saa Suomessa todella nähdä vaivaa harrastuksensa eteen. Vaikka mikäs siinä. Vaivannäkö synnyttää anekdootteja. Muistinvaraisesti lainatakseni suuresti kunnioittamaani. Mutta Alkon nolo tilausvalikoima ja vieläkin nolompi perusmeininki ei tarjoa edes nimiösivua kituliaasti kerkeytyvään anekdoottivihkoseen. Ja tällä kertaa myös yleensä apuun rientävällä ravintolapuolella on harvinaisen hiljaista. Siinäkin mielessä tämä Groteskin Württemberg-avaus on poikkeuksellisen tervetullut. Kyllä, voisin nauttia tätä toisenkin lasillisen.

Weingut Wittmann Westhofener Kirchspiel Riesling GG 2011

Rheinhesseniläinen Wittmann on yksi niistä tuottajista, joka saa miettimään, että mitä jos Riesling olisi pelkkää Moselia, Pfalzia ja Rheingauta. Tai Nahea ja Wachauta ja Alsacea. Että miten paljon erilaisia Riesling-sävyjä jäisikään ilmaisematta. Rheinhessen ja sen kirittäjänä piskuinen Mittelrhein tallaavat omia polkujaan, ja persoonallisimmillaan molemmissa on uniikkia potentiaalia. Tässäkin virkeää raikkautta ja heleyttä, värissä puhdasta kultaa ja joku baarimikon salainen hedelmäcoctailresepti etukielimaussa. Kaikki tämä GG-vakuutetulla perusrungolla vahvistettuna. Petrolinmetsästäjä ei pääse tällä pitkällekään, mutta eihän tällaisesta diversiteetistäjästä voi olla iloitsematta.

Kaukana ovat ne ajat, joista Stuart Pigott kirjoittaa esikoisessaan Life Beyond Liebfraumilch - Understanding German Fine Wine (London, Sidgwick & Jackson, 1988). Yllättävää, että ajan tuulet jo tuolloin niin tarkasti aistinut Pigott ei kuitenkaan nosta Wittmannia Rheinhessen-kaanoniinsa. Eikä itse asiassa pääse iso-W mukaan edes Riesling-yleistaskuoppaaseen muutamaa vuotta myöhemmin (Harmondsworth, Penguin Books, 1991)*. Sen sijaan nykynäkökulmasta aika monta täysosumapoimintaa molemmissa opuksissa. Melkoinen saavutus Liebfraumilchin sumentamassa maailmassa. Tarvittaessa molemmat ajankuvat Amazonista melko kohtuulliseen 0,01 €:n yksikköhintaan.

* Sama yllättävä tuplaignorointi myös Kellerin kohdalla, toim. huom.

J.L. Wolf Forster Pechstein Riesling 2010 (Alkon perusvalikoima, rajallinen kertaerä, nro 579257)

Tämä ei ole vielä ilmiintynyt edes Konalan yritys-Ristikkoon, mutta jo tässä vaiheessa voi sanoa, että ohisektori ja kiitosta ei. Eikö samaisen valmistajan vastikäisestä Pechstein-erikoisvalikoimavierailusta opittu yhtään mitään? Miksi tätä kulttipalstan irvikuvaa tarvitsee enää uudelleen tuputtaa? Edellisetkin pullot saatiin juuri ja juuri kaupaksi. Eikä henkilökuntakaan kovin innoissaan niistä tuntunut olevan, ainakaan muutaman sivulauseen sanajärjestyksestä päätellen. Tällä ei totisesti Pechsteinia suoriteta, vaikka Alko kuinka saisi ruksin ruksivihkoonsa. Forstista nyt puhumattakaan. Malliesimerkki maineella ratsastamisesta, myötähäpeän väristyksiä herättävästä ylihinnoittelusta ja kaikkein riskialtteimmasta keskivertoväliinputoajahintaluokasta, jossa 20-30 €:n panoksella saa palkinnoksi pelkkää pahaa mieltä ja korkeintaan pikkukivan päänsäryn.

Reichsgraf von Kesselstatt Graacher Josephshöfer Riesling GG 2008

Tuoksu kunnossa. Hyvinkin lupaava. Väri kunnossa. Kirkas kultakeltakimmellys. Ylipäätään odotukset ehkä hieman ristiriitaiset, mutta kuitenkin melko korkealla. Uusi valmistaja ruksitteluvihkoon, monopolipalsta, GG-luokitus etc.

Vaan mikähän siinä on, että Moselin kuiva GG/1.L osoittautuu kovin usein lopulta melkoiseksi pettymykseksi? Ei tietenkään aina, mutta kuten tämäkin tapaus. Ikään kuin tavoiteltaisiin jotain, mikä ei luonnostaan ole - no, Moselia. Väkinäisestä suuruuden tavoittelusta seuraa lähinnä vetistä onttoutta ja tiettyä yleistympeyttä, jopa mitäänsanomattomuutta. Litku kurkottaa kohti herooista GG-mielikuvaa, mutta jää johonkin puoliväliin menettäen samalla pesuvetensä: mineraalisuutensa, raikkautensa, moselimaisuutensa.

GG-uskovaisena ei uskoisi, että tällaistakin tulee sanottua, mutta mieluummin sitä ottaa selvästi huokeampaa ja lähtökohtaisesti monta kokoluokkaa ohuempaa MSR-pirskotetta, jossa raikkaus ja mangoköntsäleet ovat tasapainossa (ks. esim. eilinen tapaus tai testinä jotakuinkin mitä tahansa Van Volxemilta), kuin tällaista ylituupattua tyhjäkäyntiä.

Weingut Ansgar Clüsserath "Vom Schiefer" Riesling trocken 2011

Tarina kertoo burgundilaisnäkemyksestä, jonka mukaan moni idealisti aloittaa tohkeissaan Bordeaux'sta mutta päätyy lopulta kuitenkin hienosyisempään, -varaisempaan ja -jakoisempaan Burgundiin. Gironden varrella tarinasta ollaan varmaan vähän toista mieltä. Täältä realismista käsin voinee kuitenkin todeta, että molemmat ovat joka tapauksessa hinnoitelleet itse toisensa kaikkinaisen kohtuuden tavoittamattomiin. Että se niistä tarinoista.

Sen sijaan jotain samaa kehitystä voisi ehkä nähdä Pfalz-intoilijan hitaassa hivuttautumisessa kohti Moselin mutkia. Ja nimenomaan kuivan tyylin mutkia. Ja nimenomaan vielä alemmissa hintaluokissa.

Eihän tällaista perusraikkautta voi vastustaa. Ei mitään suurta eikä suurenteluja. Puhdas raikkaus. Ja mangon eri sävyt siihen päälle.

Wagner-Tapp Oberemmeler Altenberg Riesling Spätlese 1964

Nöyräksi vetää. Tästä ei taida olla paluuta. Onko sillä nyt sitten väliä, jos mainitsee, että tolkuttoman nopea toimitus, täydelliset suojapakkaukset, puulaatikkohelahoito, ei USB:tä, UPJ:tä eikä UPS:ää, ihan vaan kotiposti. Itse uutoksesta ei uskalla sanoa yhtään mitään. Edelleenkin kädet tärisevät.

Kloster Eberbach Assmannshäuser Höllenberg Spätburgunder Qualitätswein trocken Cabinetkeller 2009

- Assmannshausen-ruksia metsästämässä?

- No juu joo.

- Kauankin meni?

- Kyllä se tässä viimeiset pari vuotta on enemmän tai vähemmän mielessä...

- Ja lopulta monopoli taipui?

- Tota, ei nyt varsinaisesti...

- Kuitenkin maineeltaan ehkä kuuluisin Spätburgunder-alue...?

- Niinhän se kai...

- Eli aukko Alkon valikoimissa...?

- Miten sen nyt kauniisti...

- No, oliko edes maineen arvoista?

- Kyllähän siinä oli tiettyä syvyyttä ja leveyttä...

- Entä hinta-laatu, ostaisitko uudelleen?

- Ihan kyllä ok, Burgundissa kuitenkin helposti vähintään yksi nolla lisää, en tosin varmaan ostaisi...

- Ja miksi et?

- No, korjataan sen verran, että kypsyneeseen voisi ehkä panostaa...

- Mutta ei enää uudestaan edes eri valmistajan versiota...?

- Ehkä Spätburgundereista Ahrin eksotiikka vetoaa kuitenkin enemmän. Ja siellä päästään samaan hulppeustasoon jotakuinkin samalla hinnalla. Lisäksi Badenissa ja Pfalzissa ja vaikkapa Frankenissa on sen verran isoja aukkoja vielä, että...

- Eli ei muuta kuin sinnikkäästi Alkon kimppuun?

- Öö... tota...

Weingut Geheimer Rat Dr. Bassermann-Jordan Deidesheimer Hohenmorgen Riesling GG 2009

Groteskin listan ehkä kiinnostavin saksalainen. Yksi "kolmesta Beestä" kiinnostaa aina. Yllättävän juotavissa jo nyt. Mutta palataan kymmenen vuoden kuluttua uudestaan asiaan. Omituisesti Hohenmorgenista tulee kerta toisensa jälkeen mieleen tietty mattapintakivinen takakuivuus. Vähän kuin W*issburgunderissa/P*not Blancissa. Mutta ei sitten kuitenkaan. Mitään sinne päinkään.

Weingut Van Volxem Saar Riesling 2011

Ei uutta viinikauppatestausta ilman paluuta Saariin ja Van Volxemiin. Tällä kertaa koetilaus http://www.vinexus.de:n kautta. Fasettihaku, nettimaksut, kaikki moitteetonta - paitsi umpikaamea UPS-kuljetus. Ehkä traumaattisin säätöys ikinä.

No, joka tapauksessa pullot jotakuinkin perillä. Alle 15€:n hintaan aika harvoin uskaltaa mitään edes harkita. Vaikka mainosteksti hehkuttaisi "In der ersten Ausgabe der Weinwirtschaft 2013 wird der Van Volxem Saar Riesling als bester Weißwein des Jahres gekürt!". Mutta Van Volxemilta jo pelkän sympatian takia melkein mitä vaan. Aika kyynikko saa olla, jos eivät käsityötaito, persoonallinen perfektionismi ja Saarin maaperä saa hyvälle tuulelle.

Mitä tästä opimme. Aina ei välttämättä tarvita suurinta ja ihmeellisintä. Välillä pelkkä omanlaisuus riittää.

Ja samalla tässä hyvin huomaa, miten sitä hakee kiinnostavaksi rankkaamastaan tuottajasta kerta toisensa jälkeen pelkkää positiivista. Vaikka väkisin. On ihan mahdollista, että sokkotestissä tämä saisi tyrmäyksen, mutta nyt...

Weingut Ratzenberger Bacharacher Wolfshöhle Riesling GG 2007

Onko tässä GC-sanaleikkiä vaiko eikö. Ehkä, ei tietoa, olisi pitänyt varmistaa. Joka tapauksessa eloisa, virkeä, lähtökohtaisesti jotenkin hyväntuulisen tuntuinen (vaikuttavat sivumennen sanoen kyseisen valmistajan tavaramerkeiltä). Mukana myös ripaus runkoisaa tuhtiutta. Sekä sitten vielä Mittelrheinin eksotiikkaa. Toni Jostin haastaja. Väreistä jos jotain tietäisi, niin tälle erityismaininta. Carelia, Careliampi...

Dönnhoff Oberhäuser Leistenberg Riesling Kabinett 2011 (Arkadian lippulaivan erikoisvalikoima, nro 505177)

Hinnasta puolet pois. Alle kymppiäkin näyttäisi nettikauppahauissa välkähtelevän, mutta kai tuollaisiin pohjalukemiin jotain kuluja tulisi päälle. Toivottavasti ainakin. Yli 20 € on tästä kuitenkin silkkaa ryöväystä. Ja kyllä se 15 €:akin maistuisi suussa lähinnä pettymykseltä. Puhumattakaan nyt 29 €:n potentiaalisesta lähetysmaksusta, joka koskee siis kaikkia ei-arkadioituvia asiakkaita...

Mutta ruokaviiniksi. Mikä ettei. Itse en ole oikein koskaan ymmärtänyt, mitä yleisesti käytetyllä arvostelumerkinnällä "seurusteluun" oikein haetaan, kun kyse(enala)isen maininnan saavat lähinnä 70 - 80 pisteen kammotukset. Seurusteluvähimmäispistemäärän tulisi olla 90 tai mieluummin tietysti enemmän. Ja nämä päivänvaloa kestämättömät keskinkertaisuudet perusruokakäyttöön. Tämäkin puolisokerimömmö pääsee oikeuksiinsa ihan vaikka arkisen pastapeston kumppanina. Ja vaikea kuvitella, ettei esim. klassinen rasvakala...

Weingut Willi Schaefer Graacher Himmelreich Riesling Spätlese 2010

Ei näistä makeansorttisista ota yleensä selvää. Paitsi, että tällä kertaa on kyllä perin hillittömästi saatu happoja tatamille. Tunkevat läpi sokerin ja sohjon. Mikä on siis pelkästään oikein hyvä asia.

Lähinnä oli tarkoitus suorittaa kulttituottajalta jotainmitävaa. Raksi on nyt turvallisesti ruudussa. Mutta jäi tämä mieleen kyllä muutenkin. Mikä on sinänsä sangen yllättävää. Aika harvaa 7,5-prosenttista voisi edes kuvitella ikävöivänsä.

Alapeukkua voisi antaa korkeintaan GG/EG/1.L-ykkösterttumerkin holtittomasta käytöstä. Näyttää siltä, että meininki on pahiten villiintynyt juuri Moselissa. Alun perin tarkoitus oli kai kuitenkin pyhittää ikoni pelkästään kuivausosastoa varten. Nyt leima lyödään lähes kaikkeen liikkuvaan.

Weinzeche palvelee. Hyllyllä näytti tällä hetkellä olevan tosin vain 2006, joka on puolimakea 11-prosenttinen versio...

...jota olisikin ollut kiinnostavaa testata esim. Erikoisvalikoiman vastikäisen Dönnhoff-uutuuden kanssa. Jälkimmäinen toki ohjelmassa tässä kunhan (vaikka sinällään nyt kyseisessä uutuudessa ei muuta varsinaista uutta olekaan kuin vuosikerta (kiitos Carelian aiemman aktiivisuuden), mutta jos nyt A*ko kerran vuosikymmenessä pääsee Nahe-projektissaan edes puolimakeaan Kabinett-osastoon asti, niin täytyy sitä kai sen verran venyä... vaikka kyllä luvalla sanoen Erikoisvalikoima-viinien puolijulkinenkin mainostaminen tuntuu lähes edesvastuuttomalta: isoveli oli näemmä nostanut Erikoisvalikoiman toimitushinnat Arkadian ulkopuolisiin Alkoihin taas ihan uusiin ulottuvuuksiin: 1 plo / 29e, 2 plo / 32e, 3-19 / 11,70/plo, 20+ / 4,30/plo... Keskustapuolue, EU-direktiivi, kuka tahansa, milloin tämä mielivalta oikein loppuu... pullohinnan tuplaavia lähetysmaksuja kansallisen monopolin sisällä, herranen aika sentään...)

Dr. Bürklin-Wolf Forster Jesuitengarten Riesling trocken G.C. 1997

Mielestäni tämä on jotakuinkin parasta mahdollista. Jotakuinkin paras valmistaja, jotakuinkin paras kylä, yksi jotakuinkin parhaista palstoista. Poikkeuksellisen hyvä Pfalz-vuosi vielä kaikkien parhauksien lisäksi. Jopa kypsyys kohdillaan, vaikka kestäisi toki makuutusta nähtävästi ikuisesti. Eikä maksa 7000 euroa. Eikä maksa 700 euroa. Maksaa 70 euroa. Kölner Weinkeller toimittaa. Sellaisenaan toki omalle kukkarolle tiukka paikka. Puhumattakaan kokonaisesta umpipetrolipaketista, joka olisi lähtökohtaisesti liikaa näin heikolle viinipäälle. Mutta viiniseuran kesken jaettuna: 14e / 15cl. Se on: 11,20e / 12cl. Sillä saa kaupungin keskustassa yhden vehnäoluttuopin (n. 8,20e) ja chilipähkinät (n. 3e). Lasi peruslaadukasta kuohuvaa voikin sitten jo olla hankalampi juttu. Itse valitsen kuitenkin mieluummin elämänmittaisen muistokokemusmerkityksellisyyselämyksen ja riemutyhjennetyn kynttilänjalkapullon.

Dr. Bürklin-Wolf Wachenheimer Rechbächel Riesling Spätlese trocken P.C. 1998

Petrolia. Mitäpä muutakaan. Läpeensä kypsynyttä, läpeensä herkkuuntunutta, ei ehkä suureellisinta ikinä, ei ehkä syvintä ikinä, mutta täyttä läpiherkkua, siltisilti. Ja heti kun kyseessä ei ole se kuuluisin pellonkulma, niin lähes pilkkahintaan. Toisin sanoen heti kun G.C. vaihtuu P.C:ksi. Vaikka oltaisiin kotikylän monopolipellonkulmalla. Eli ei muuta kuin Kölner Weinkeller ja niin kauan kuin tavaraa riittää...

...kunhan pitää mielessä, että uutos on lähes loppuun käsitelty. Tai ainakin sen ns. pitäisi olla. Vaikka Riesling kyllä jaksaa ns. yllättää. Tässäkin tapauksessa oltiin ns. elossa vielä yhden vuorokauden ilmauksen jälkeen (edit: eikä vain yhden, vaan myös kahden ja hyvänen aika jopa kolmenkin). Vähän kuin viidakon sananlaskuissa. Kun bensa lopulta loppuu, jäljelle jää vielä petroli. Mikäpä muukaan.

Weingut Van Volxem Wiltinger Braunfels Riesling 2011

Sympaattis(in)ta Saaria, luotettavan pyytetön asennetuottaja, nähtävästi hintaluokkansa parhaita Rieslingejä, tietenkään ns. täydellisestä nyt ei tähän hintaan edes, mutta kuka muu yksityispalstan haltija myy likeltä Scharzhofbergiä yhtään mitään alle 15 €:n? Weinzeche.de toimittaa nopeasti, kivuttomasti ja ennen kaikkea ilman UPS:ää. 88,63p.

Peth-Wetz Chardonnay Unfiltered 2011 (Alkon perusvalikoima, rajallinen kertaerä, nro 516157)

Ei tällä nyt niin kiire olisi ollut, verrattuna esim. siihen, että armaan A*kon valikoimissa ei ole esim. yhtäkään Juran Chardonnayta (mikä sinällään lähentelee kulttuuris-sivistyksellis-diversiteetillistä katastrofia, taas yhtä niistä). Joka tapauksessa ei tätä tarvitse genressään välttämättä hävetä. Rungon lievä onttous paljastuu muutaman tunnin ilmauspulloseisotuksella, mutta olisihan se yhtä lailla kohtuutonta vaatia latvialaisilta lakoilta leimallista hillasoisuuta. Eri asia sitten tietenkin on, mitä itse kukin kyseisestä unfiltteroidusta uustammigenrestä on mieltä. Mutta Comte-juuston kanssa ja paremman puutteessa esim. Appenzellerin ekstraversio etc.

Blogi on kuollut, kitukoon satunnainen lipittelymuistio eli Schäfer-Fröhlich Bockenauer Felseneck Riesling Spätlese 2011

"'Winzer des Jahres'", makeiden arviointiin ei pysty kykenemään, mutta oisko 83p-87p tai 85p-88p tai 87p-89p, riippuu vähän, pullo tuli väkisin ja pyytämättä, Kölner Weinkeller tosin esimerkillisesti korjasi virheensä, tarjouduin ostamaan väärän lähetyksen ja oikea tuli perässä ja väärästä sai alennusta ja pahoittelut.

Weingut Keller Westhofener Kirchspiel Riesling -RR- 2011

Eikö sitä ole sellainenkin kuin toinen kerta kiellon päälle? Joka tapauksessa Groteskin uusi viinibaari, Pekka Koirasen luotsauksessa, 13 saksalaista valkoa, niistä 11 Rieslingiä, puolestaan joista viisi GG-luokiteltua, ynnä yksi tähän asti vain vilaukselta tuttu "RR"-punamultaviritys. Kaikki laseittain. Kelpaa ylistää. Unohtamatta koko muuta vaihtuvaa palettia, josta poimintana Alsace-sekoboltsi Marcel Deissin Grand Cru -vuosikerrat -97, -01, -03 etc. Hykerrysmykerrys. Alko myy (no, kuten arvata saattaa vain kertaeränä ja yhtä keskilaatua) Ahrin Spätburgunderia ja samaan aikaan kaupungin viinibaareista voi jo puhua monikossa ja... ja...