perjantai 10. lokakuuta 2014

Dr. Bürklin-Wolf Forster Ungeheuer Riesling trocken GC 1997


Weingut Wittmann Riesling trocken 2012

Ei, tätä ei voi tosiaan kehua. Onneksi. Koska lakikin sen kai kohta kieltää.

Mutta mites näiden peruslitkujen haukkuminen jatkossa? Ei kai sentään oikeutta diskriminoida alkoholia voida kieltää? Edes täällä Pohjois-Korean viimeisillä takamailla?

Tai samoin tein: Voitaisiinko säätää laki, että kunkin kansalaisen velvollisuus olisi kerran viikossa julkisesti osoittaa, kuinka syvää hänen alkoholihalveksuntansa on ja samalla kuinka paljon halveksunta on syventynyt edellisen viikon vastaavasta halveksunta-ajankohdasta? Eikö näin vihdoin päästäisi koko kansan luontevaan alkoholisuhtautumiseen? Ja tätä kautta kaikkien yli-ikävien kieltolakimyyttien ja traumamystifiointien purkamiseen?

Ja tietysti samalla voitaisiin tästä lähtien halveksua myös kaikkia a:lla *lkavia *sioita. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Sinänsä murskaavaa, että aikamatkailu pimeältä keskiajalta onnistuu kuin onnistuukin vieläkin kauemmas. Jurakaudelle ei voida mennä, koska sen alueen viinejä ei Politbyroon Putiikista saa, mutta jossakin kivikauden ja alkuliman sekoituksessa tässä nyt lillutaan.

PS. Kansa kyllä laitetaan ojennukseen kunnon Absurdistan-tyyliin, mutta itse ei tarvitse noudattaa omia monopolisääntöjä: Malmgård Emmer Trippel -tilausvalikoimauutuus (tuotenumero 940096) saman tien Lippulaivan hyllyllä, vaikka nimenomaisesti rajattomaan Lippulaiva-tilausvalikoimaan ei uutuuksien pitäisi kuulua.

PS. #2. Yhtäkään kuvaa ei tähän mennessä näissä jolkotuksissa ole näkynyt. Seuraavassa tulevan lain kunniaksi ensimmäinen. Ja varmaan sitten samalla viimeinen.

lauantai 13. syyskuuta 2014

Balthasar Ress Hattenheim Engelmannsberg Riesling 2002 (Alkon erikoisvalikoima, tuotenumero 528367)

Paremmin näytti tekevän kauppansa 11%-versio vuodelta 1995 kuin tämä 12,5% vuodelta 2002, vaikka molemmissa sama hinta ja käytännössä samat sokerit. Tietysti ymmärrettävää, että marinoituneempi kiehtoo. Pelkäänpä vain, että lieviä pettymyksiä molemmat. Itsellä ei ole nyt heittää 75e, jotta voisi rinnakkaismaistaa 4cl kumpaakin. Eikä kyllä suoraan sanottuna ole hirveästi rohkaissut panostamaan, kun seuraa, kuinka 2002-versiota seisotetaan Lippulaivan yläkerrassa viikosta toiseen aamuauringossa korkki kohti taivasta.

PS. Yritin tässä taannoin saada Alkon puhelinpalvelijan myöntämään, että esim. yllä mainitun Lippulaivan erikoisvalikoimatuotteen lähettäminen Kuortaneelle on hinnanmuodostuksellisesti kohtuutonta, koska yhdestä pullosta tulee lopulta kustannuksia 65,80 € (36,80 € + lähetyskulut 29,00 €). Kiemurtelua, pientä myöntelyä, eipä juuri muuta, ei ainakaan mitään mullistavaa. Eli näillä edelleen mennään, syyskuun puolivälissä, armon vuonna 2014, keskiajan jo pikkuhiljaa jäädessä taakse.

1 pullo tai tuote 29,00 €/toimitus (844019)
2 pulloa tai tuotetta 32,00 €/toimitus (844021)
3–19 pulloa tai tuotetta 11,70 €/pullo, tuote      (844020)
yli 20 pulloa tai tuotetta 4,30 €/pullo, tuote (844022)

perjantai 12. syyskuuta 2014

Barrels and Drums Chardonnay Alcohol Free (Alkon "vakiovalikoima", tuotenumero 562927)

WSK Ostrausta kai saa tässä yhteydessä Sachsen-merkinnän. Vaikka rypäleet taitaa olla alun perin jostain nimeämättömästä Ranska-kolkasta ja Ruotsia varten soppa on keitetty. Jos pitäisi valita, niin edellä kuvailtu Mosel sopi omaan suuhun kyllä paremmin. Molemmissa tapauksissa vähän yllättäen samat 45g (tai sitten monistunut lapsus), Moselissa kuitenkin moselimainen sekoitus happoa ja makoa. Tässä valitettavasti pelkkä holiton lattapinta. Ja vähän liikaa Chardonnayn nurjan puolen charmia.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Schloss Sommerau White Alkoholfrei (Alkon "vakiovalikoima", tuotenumero 521577)

Käänteisosmoosilla tai ilman. Siitähän näissä kai keskustellaan. Vaikka ei se alkoholittomuus sitten kuitenkaan taida viineissä ikinä - tai ikinä ja ikinä - nousta olutmaailman tasolle. Viimeisimmistä teknisistä virityksistä huolimatta. Nämä krombacherin weizenit ja sinistyneet beck'sit. Genressään lähes lyömätöntä tavaraa. Ja omalla tavallaan tietysti vaikeinta valmistaa. Ilmeisen Brewdogin ilmeisen yliyritteliäistä ilmeistykitystä unohtamatta. Joka tapauksesa mainittuihin tapauksiin nähden yllättävän sujakasti tämäkin meni kurkusta. Ehkä se hivahtava Mosel-hapon kuivuus jälkimaussa lohdutti. Alkoholittoman viinin niljakkaan ominaisneilikan toki edelleen hallitessa. Siitä kun pääsisi eroon. Ehkä käänteisosmoosin vastakäänteisosmoosilla vielä sekin joku päivä...

lauantai 30. elokuuta 2014

Schloss Lieser-Thomas Haag Brauneberger Juffer Sonnenuhr Riesling GG 2011

OijoiOijoiOijoiOii. Hohkuttais Peter Selin.

Se on taas Carelia ja Magnumit auki. Omista muistiinpanoista jostain syystä puuttuu tieto, oliko vuodentakainen naukkaisu myös M-pullosta vai N-pullosta. Joka tapauksessa petrolisessa lisälihaksessa ja lihaskasvustossa löytyy. Ja tässä ei siis ole kyse mistään sokerisesta Moselin GG-jekusta, vaan täysverisen kuivasta suorituksesta. Mihinköhän tämäkin tapaus tällä menolla vielä yltää? Tai yleisemmin: mihinköhän Mosel - karmeaa sanoa: näillä nykylämpötiloilla - vielä yltää?

lauantai 23. elokuuta 2014

Dr. Hermann Erdener Treppchen Riesling Kabinett 2011 (Alkon "vakiovalikoima", tuotenumero: 564567)

Yleensä Pravdan Viikon viini -palsta tyhjentää muutamassa hetkessä hyllyn kuin hyllyn, mutta makeat ovat varmaan oma lukunsa. Vaikka kuinka verrattaisiin samppanjaan ja puhuttaisiin mansikoi(s)ta. Tätäkin notkuu edelleen runsaana, vaikka niskalaukauksesta on jo monta viikkoa.

Omasta puolesta sama laulu tämän ääressä kuin melkein joka kerta näissä: jos Mosel tarjoaa lasillisen parhaimmillaan jollain 7,5%:n korolla ja laatu-Amaronessa on pahimmillaan ehkä 16,5%, niin mikähän mahtaa olla virallisen holiannossuosituksen viinilasikeskimäärä? Tylsä laulu, mutta muutakaan ei yleensä tule mieleen. Näin perusmeiningin äärellä.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Schloss Schönborn Hattenheimer Pfaffenberg Riesling trocken EG 2009 (Alkon "vakiovalikoima", erikoiserä, tuotenumero 543037)

Hinta-arvoista. Tyyppiesimerkki, kuinka 35+€/väh. 5 v./EG harppaa yhden valovuoden verrattuna vaikkapa johonkin 31€-32€:n väliskeneen.

Itse en myöskään jää kaipaamaan läpiteräksisiä Rheingau-perinteitä, vaikka niissä yleensä holia hiipii taustalla houkuttelevan vähän. Näissä uuden koulukunnan 14,5%-isopensselivedoissa on yliholin lisäksi nähtävästi käytössä kaikki muutkin lailliset, harmaat ja välillä vähän tummemmankin harmaat levennyskonstit (ja Stuart Pigottin mainion ja otsikoltaan tietysti täydellisen The Riesling story - best white wine on earth -uutuuskirjan mukaan Schloss Schönbornilla nimenomaan myös viimeksi mainitut, ainakin tässä taannoin jossain vaiheessa). Mutta ehkä ei kannata jäädä nyt niitä - eikä aamupäänsärkyjä - murehtimaan, vaan keskittyä olennaiseen eli pitkästä aikaa toiseen lasilliseen...

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Becker Family Pinot Noir 2010 (Alkon "vakiovalikoima", tuotenumero 424177)

Ei hyvänen aika mitkä sulfiitit tässä(kin), suoraan aukaisusta täysin juomakelvotonta, vaatii vähintään pari tuntia väsytystä. Perusmeininki, noin muuten, kunhan alkusolmuista selvitään. Vivahteista nyt ei voi hirveästi puhua, mutta eipä tässä hintaluokassa noin muutenkaan. Ainakaan aina yhtä irvi-ihqussa Pinot Noir -skenessä.

Kloster Eberbach Riesling Kabinett 2013

Ei se Systembolagetkaan täysin autuaaksi tekevä ole. Ainakaan Tukholmassa iltakasilta, jolloin auki enää päärautatieaseman juottola. Vielä viime vuonna kyseisessä puljussa ihan kiinnostavia tuttavuuksia. Nyt tämä kammotus ainoa, jota tuli - näin jälkeen päin: valitettavasti - edes harkittua. Olisihan se pitänyt jo tähän ikään mennessä oppia, että kympillä ei ikinä näitä. Ei vaikka kyseessä olisi kuinka maailman kaikkien aikojen ensimmäinen viinitalo.

Mutta mitä "kympillä" sitten, jos ei "näitä"? Tai ylipäätään mitä vaikkapa lahjaviemisiksi perus-Alkosta? Tässä oma vaatimaton ehdotelmani:

Punaviini

1) Mikä tahansa Alkon itävaltalaisista punaviineistä. Jos mahdollista kuitenkin sekoituksia välttäen eli mieluummin yhdestä paikallisesta rypäleestä (Zweigelt, St. Laurent etc.). Evästykseksi "tunti avoinna jääkaapissa", jotta kierrekorkkisulfiitit hellittävät ja herkullinen mustikkahapokkuus pääsee esiin.

2) Vanhan maailman ikiaikaisen hintalaatuiset, persoonallisiksi viemisiksi helposti taipuvaiset liepeet: Libanon, Kreikka, miksei valikoidusti Portugalikin etc. Vaihtoehtoina 10€:n, 20€:n ja myös 30€:n seutu.

3) Italialaisista takuuvarma Zenato 12€/20€/35€. Jos etsityn hintaluokan Zenatoa ei valikoimissa, niin vastaava Veneto ajaa käytännössä saman asian. Ripasson/Amaronen sokeriperinne auttaa myös aina, vaikka pöydässä olisi sekä ns. harrastajia että ns. ei-harrastajia ja kaikkia meitä muita siltä väliltä. Mielellään Amarone kuitenkin sieltä hintahaitarin yläpäästä. Jos siis selvästi kyse lahjaviinistä.

Bubbling under: Ahr-alueen Spätburgunder, takuupersoonallista kaikissa hintaluokissa, ongelmana taiteilu saatavuuden, tarjoilulämpötilan ja Pinot Noir -lasiherkistelyn kanssa.

Bubbling under #2: Ja jos nyt on punaisissa väen väkisin pakko vaalia sitä ainoaa ja oikeaa, niin alkuperäisranskalaisista Etelä-Rhônen GSM-hillokkeet ovat sille päälle sattuessaan kyllä jo 12€-13€:n etc.

Valkoviini

1) Ranskalainen "rypäle-ei-ole-alun-perin-täältä-kotoisin-mutta-me-veimme-sen-täydellisyyteen-ja-nyt-alueemme-tunnetaan-nimenomaan-tästä-rypäleestä"-ratkaisu: Alsacen kuiva Gewurztraminer 17€-20€ tai Sancerren/Pouilly-Fumén Sauvignon Blanc 17€-20€. Molemmilla on ihailijansa ja inhoajansa. Että siitä vain valitsemaan.

2) Hintalaatuiset ja (alkuperäis)aluettaan ilmentävät italialaiset yhden rypäleen valkoviinit. Kelpaa jälleen sekä ns. harrastajille etc. Budjetissa liikutaan niin lähellä kymppiä kuin valkkareissa ylipäätään mahdollista eli parhaimmillaan jopa n. 12€:n tuntumassa. Juuri tällä hetkellä valikoimissa tarjolla mm. runsaan keltaluumuinen Garganega- ja näköjään valitettavasti valikoimista poistuva, jossain vaiheessa Alkon hintalaatuisimmaksikin mainittu Vernaccia-vaihtoehto. Tuhansista Italia-varianteista jäämme odottelemaan ainakin edustavaa Vermentino-nektaria...

3) Ja lopuksi lahjaviini. Itse veisin yllättäen Rieslingiä. Joku muu veisi Chardonnayta. Jälkimmäisessä tapauksessa Premier Cru Chablis lienee se hintalaatuisin ja tyylitietoisin vaihtoehto. Miksei tietysti Grand Crukin, jos tietää, mitä tekee. Eli on aivan varma, että lahjottava ei kuulu Chardonnay-kammoisiin. Joka tapauksessa Rieslingin minimivaatimukset: merkintänä GG/EG/etc. (tai esim. Itävallassa Smaragd), 35€+, ikää vähintään 5 vuotta (ellei varta vasten tarkoitus kellaroida) etc.

Bubbling under: Uuden-Seelannin Sauvignon Blanc, pakollisena poikkeusmyönnytyksenä uudelle maailmalle. Ja miksei samaan syssyyn uusvanha vanha maailmakin. Nämä sloveniat ja vastaavat. Sauvignon Blanc tuntuu niissäkin olevan luonteva lähestymiskulma. Osa ei voi sietää koko rypälettä, osalle hintalaatuisinta, mitä viinimaailmalla on tarjota. Adjektiivien avulla voi (tässäkin) vähän haarukoida, haluaako enemmän vastaleikattua nurmea vai täysherukkaistettua. Erojakin löytyy, vaikka yleensä turbovaihde päällä näissä mennään hintaluokasta toiseen.

Summa summarum

Kiinnostavaa punaviiniä voi saada "kympillä", valkoviiniä ei. Mutta heti 12€-13€/17€-20€:n valkoviinipanostuksella voi päästä parhaimmillaan käsiksi jo hyvinkin leimallisiin paikallisviineihin. Ja 35+€:lla saman tien aina sfääreihin asti. Punaviinissäkin on satunnaiset liepeensä ja amaronensa, mutta lähtökohtaisesti kuuluisimmat B-alkuiset asiat ovat kyllä tavatallaajain ulottumattomissa. Niin se vain valitettavasti menee. Vai käsi ylös, kuka sitä Eeva/Anna/Jaana-lehtien Ranska-liehakoinneissa vilahtelevaa merkittävän vuosikerran kypsynyttä Romanée-Contia on oikeasti maistanut?

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Tausendhügel Dry Riesling 2013 (h*napakkaus, Alkon "vakiovalikoima", tuotenumero 535478)

Eteläesplanadi, Espa, Helvetti. Rakkaalla lapsella on monta konsultista likistettyä lisänimeä. Olo on vähän sama kun Ketchup songin ensimmäisellä kuuntelukerralla: ne ovat uskaltaneet tehdä sen taas, ne ovat uskaltaneet viedä infantiiliuden vielä kerroksen syvemmälle, vielä kauemmas kuin kukaan siihen asti, jonnekin tavoittamattoman ironian tuolle puolen.

Luultavasti useissa mielikuvissa tämä "uusinta Alkoa" edustava steriili nolotus vertautuu varta vasten lakkautettuun Erottajan Alkoon. Erottajan, jonka patinaa, anarkistisuutta, palvelua, diversiteettiä, meininkiä, asiantuntemusta ja jäljittelemätöntä tunnelmaa luultavasti jotakuinkin kaikki kyseisessä Alkossa asioineet jäivät kaipaamaan.

Erottajalla ei tarvittu design-tuohivirsuihin piilotettuja pulloja. Pullot kestivät tarkastelun ilman tuohitörvelöitäkin. Nyt on näköjään aivan sama mitä substanssia tuohitumppuun tungetaan. Vaikka pakko tietysti jotain tuohista on keksiä, jos itse valikoima on koko maan noloin, kooltaan ehkä kolmannes Parikkalan Alkon kokoelmasta.

Tausendhügeliä saa nyt siis Espalta Siwan vierestä. Se ei ole Tausendhügelin oma vika. Jos olosuhteisiin ei voi vaikuttaa, Tausendhügel voisi hyvinkin olla oma valintani. Nyt jäämme vain odottamaan lisää uudistuksia ja konsepteja ja raikasta DDR-sanahelinää. Ja tietysti hanapakkausten muotoisia tuohivirsuja.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Stefan Winter Riesling 2012 [Viking Line Grace, laivan valkoviini]

Etukäteen tulee mieleen lähinnä höpöhöpö. Hetken sitä luulee antavansa alkusuutuntumalle pienen mahdollisuuden. Mutta sitten - höpöhöpö.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Eifel-Pfeiffer Estate Collection Riesling Halbtrocken 2012

Vik*ng Grac*n Oscar-baari oli kyllä ottanut muutaman askeleen taaksepäin viimekertaisesta. Tai sitten aika kultaa taas muistot. Hovituottaja Zind-Humbrechtiä toki edelleen laseittain tarjolla, mutta muuten laseittaisvalikoima aika nuivanoloista. Vakioplussat cl-joustosta. Joka tapauksessa puolikuivaa avoseisotusta jo toisen kerran vuorokauden sisään. Toisaalta ei voi ehkä hirveitä vaatia näillä spekseillä: 13g/l; 11%; 6cl; 2,45€. Sen sijaan kahvilan käsityöläisjäätelöbaarista löytynyttä Chevre-jäätelöä voi kyllä suositella estoitta. Samoissa hinnoissa mennään, mutta ihan eri sfääreissä.

Dr. Loosen Erdener Treppchen Riesling Kabinett 2012

Jokaisen Kotivinkki/Kotiliesi/Koto-lehden Tukholma-viinikierroksen perussuositus: Erikin Gondolen-ravintolan viinibaari. Viime kerralla tuli hortoiltua ylös kaikille Viking-kävijöille tuttuun Slussen-nosturiin, jossa kellaripullotarjonta normaaliin tapaan tapissa, mutta laseittaisvalikoima yhtä lailla minimissä eli normaalissa kuosissa.

Nyt löytyi sentään nosturin juurelta varsinainen maistelukohde. Diversiteetti kunnossa, itse asiassa vähän liiankin, vähempikin voisi riittää, jos tilalle ns. löytölaatua, 5cl-maisteluannoksista plussaa, mukana muutama pakollinen Barolokin, mutta kaiken kaikkiaan maistelulista oli tasapaksu ja yllätyksetön. Missä GG-Riesling, missä hintalaatuiset omituisuudet, missä Juran pohjilta kaivetut käsityöläislöydöt ja friikkimöhnät?

Nyt lista oli keskinkertainen suoritus yrittää kattaa Bordeaux, Burgundi ja koko setti yhdellä huikkauksella. Lopputuloksena valju kompromissi, jossa tuskin yllettiin nuivaa keskitasoa korkeammalle. Kuten otsikon Dr. Loosen -tapauksessa. Puolikuivaa avopullossa seisotettua keskitasoisimmillaan.

Weingut Paulinshof Riesling Brut [vuosikerraton]

Peukku ylös, perusvarmaa viinillistä kuohuvaa, Riesling-tuoksuvaakin.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Neiss Pinot Noir Rosé 2013 (Alkon "vakiovalikoima", kausituote, tuotenumero 488897)

Kesän pakollinen rosee-ekskursio. Eli ruksi. Tai ehkä tässä tapauksessa ruksinen.

Näitähän nämä. Monikäyttöisiä salaattipöydässä, neutraalin harmittomia noin muuten. Punaherukkamatta kuivattaa vaivihkaisen varovasti. Mutta ei läheskään tarpeeksi, että tulisi mitenkään ikävä. Mistään suuremmasta rungosta puhumattakaan.

Ensi kesää taas odotellessa.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Immich-Batterieberg Enkircher Batterieberg Riesling Spätlese 1983

Näitä rukseja näillä leveysasteilla paljon muualta heru kuin Carelian Riesling-viikoilta. Mittapuolikas ja se on 7,80€. Golden Capin vanilja-inkivääri-perry on tietysti aina toinen vaihtoehto.

Dr. Bürklin-Wolf Deidesheimer Hohenmorgen Riesling trocken GC 2009

Varmaan mitään palstaa tullut maistettua yhtä monta eri vuosikertaa. Bürklin-Wolfin versio Hohenmorgenin 2009:stä ollut pitkään Carelian listoilla, mutta taitaa olla niin, että tähän asti on tuntunut liian nuorekkaalta (tai kilpailevat vanhemmat vuosikerrat ovat vieneet mielenkiinnon). Riesling-viikkojen tasting-hengessä kuitenkin helppo poimia ruksi pois kuleksimasta. Kyllähän tämä toki vieläkin kypsyilisi, mutta mikä ettei juotavissa näinkin. Joka tapauksessa vertailu johonkin 1999-vuosikertaan on jo lähtökohtaisesti niin epäreilu...

Ansgar Clüsserath Trittenheimer Apotheke Riesling trocken 2011

Riesling-viikot, vuosiko sitä taas meni, olisi varaakaan, Carelian tasting-asenne onneksi auttaa ruksittelussa. Ja ruksi se tuli tästäkin. Vielä jokin aika sitten sitä olisi vain tuhahdellut nenänvartta, sittemmin jonkin verran oppinut arvostamaan raikkaan persoonallisia onnistumisia myös tässä sektorissa.

Fritz Haag Brauneberger Juffer Sonnenuhr Riesling trocken GG 2011 (Alkon "vakiovalikoima", rajallinen kertaerä, tuotenumero 543897)

Tuli taas vauhkottua, että Huhtasen isännän henkselit olisivat lopullisesti hukuksissa, mutta mitä vielä! Pakkorakoavaus, kesähelteet tulossa, kirjahylly palasina ja putkiremontti valloittanut viimeisenkin verkkokellarin. Öljyistä runkoa, parsamaista lähestymiskulmaa, paikoin lähes läpeensä parsoittunutta parsinalaa. Eli ei muuta kuin parsaa parsimaan.