Tätä Eeva/Anna/Jaana-lehtien sivuilla tasaisin väliajoin vilahtelevaa hulppeutta tuli itsekin aikoinaan pidettyä hätävarana kylmässä lähtövalmiina. Että jos vaikka sattuisi johonkin tarvitsemaan. Sokerilla pelastettua, matalaholisoitua, alimmasta hintaluokasta, lipittelyyn ilman päämäärää.
Onneksi aika harvoin tuli 8/40-hätä. Mutta samaa yhä edelleen uudelleen mietin taas eilen vierailulla, kun tätä tarjottiin, että jos Rieslingeistä järjestettäisiin "Berlin tasting" -tyyppisiä bakkanaaleja, niin ne varmasti koskisivat juuri sokerihuurrutettuja genrejä. Vai voisiko kuvitella, että uusi maailma muka uskaltaisi haastaa perinteisen Riesling-maailman kuivien sarjassa?
Mutta sokerihuurrutetuissa. Mikä ettei. Mutta siihen olisi sitten totuuden nimessä otettava mukaan horisonttiakselin lisäksi myös vertikaalistusnäkökulma. Eli juuri niin kuin Iso-SP:kin tekee Saksa-elämäntyönsä lomassa: juottaa sokkoasiantuntijoille 1,49 € -helmiä ja Scharzhofbergia vuoron perään.
Sokerihuurutetuissa tämä totta vie on mahdollista. Sekä vertikaali- että horisontaali-ilmansuunnissa. Kuivissa ei kummassakaan eikä koskaan.
PS. Kolme neljästä tänään 1.4.-ilmestyneestä monopolin varausvalikoimauutuudesta oli sitten uudesta maailmasta. Eikä kyseessä liene edes aprillipila. Kaikki - varmaankin ainakin osin uuden maailman kikkakonsteilla - loppuun asti pakattuja punkkuja: 14, 14 ja 14,5. Argentiina, Australia ja Chile. Sinänsä kunkin maan ikonirypäleisinä lajikeviineinä puolustavat toki paikkaansa ja ajavat varmasti asiansa. Mutta mitä jos välillä vaikka vaihdettaisiin lajia ja yritettäisiin osallistua johonkin muuhun kuin punaturbosarjaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti