Schloss Saarstein Serriger Schloss Saarsteiner Riesling Spätlese 2003 (Alkon entinen perusvalikoima, loppuunmyyty 11.4.2013)

Tämän tapauksen viimeiset viralliset monopolipullotteet tuli aikoinaan oikein haalimalla haalittua. Ja nyt viimeistä viedään. Tasapainoista hinajaa, sitäpä sitä. Vaikka ei sillä, kyllä tämä olisi varmaan vielä säilytystäkin kestänyt. Kun sitä vain olisi asianmukaiset fasiliteetit etc. Että jos sattuu löytymään omasta kellarista, niin antaa kihnuttaa vaan. Ainakin pieni hetki vielä. Erityismainintana siihen nähden, että pullo kulki kesällä välillä mukana hyvinkin heittelehtivissä olosuhteissa ja jopa edestakaisin jääkaapeissa vähän kuin varmuuden vuoksi, niin edelleen herkullisen tasapainoista. Jopa parin ilmauskorkkivuorokauden jälkeen.

Tai sitten vain viime viikonlopun moukari Nikolaihof Magnum Grüner Veltliner -91 on sumentanut viimeisetkin aistimushuokoset. Mikä on kyllä enemmän kuin todennäköistä. Kyllähän siitä aina aika ajoin varoitellaan, että kypsä GV pärjää parhaimmillaan jopa Rieslingille, mutta että todella noin hyvin...

Prinz von Hessen Rheingau Riesling Classic 2012

Olisihan se pitänyt arvata. Vanhalla järjestettyyn Mikä Viini! -tapahtumaan ei saanut enää lunastettua kuponkeja puoli kahdeksan jälkeen. Mutta kierrellä kyllä toki sai ilmaiseksi viimeisen puolen tunnin ajan. Onneksi osoittautui, että eipä hirveästi mitään ylivertaisen kiinnostavaa näyttänyt jäävän tarjolle. Ogierin magnumtilausvalikoimameininki ehkä jäi päällimmäisenä mieleen. Mm. Trimbachilla täysin samat monopolivalikoimatuotteet kuin lähikortteleiden hyllyissä etc. Ainoana saksalaisena silmiin osui otsikon männäaikapuolisokerilipitys. Ja sekin olutbaarin puolelta.

Kun ottaa vielä huomioon tapahtumatungoksen, ei tuottanut vaikeuksia päättää siirtyä Carelian Viiniharvinaisuuksia ystävähintaan -viikkojen hartaaseen juhlatunnelmaan. Jos lentokentän episbaaria ei oteta huomioon (ja sitähän ei oteta, nimim. Viimeksi ilmojen teitä -07), Carelian meno jälleen aivan omissa yläilmakehissä. Aiemmin jo tällä viikolla laseittain mm. Yquem -83 ja Rothschild -97. Ja nyt kuin vastavasaralla otsaan: Palmer -96. Ei näköjään mahdu Nuikin 1000 parhaan viinin joukkoon tämäkään. Mutta ilmauskorkin alla vuorokausi, juuri sopiva lämpötila, täydellisen elegantti jälkimaku, kaikin puolin umpiunohtumaton lasillinen.

Vuoden viiniravintola -kisa? Tämä vuosi oli kyllä viimeistään tässä, uudet äänestykset taas sitten ensi vuonna...

Knipser Laumersheimer Kirschgarten Spätburgunder Großes Gewächs 2009‏

Jossain vasta kyhätyssä lautakehikossa lienee tämäkin piipahtanut. Mutta varsinkin pirtsakkainen pippuri lopussa palkitsee. Ja kyllä tässä muutenkin on aihetta siemailuun. Holikin pysynyt kurissa, vaikka GG-valot hallin katossa välkkyvätkin. Sama kysymys kuin näiden kohdalla melkein aina: kuinka paljon Burgundissa pitäisi vastaavasta tasosta maksaa?

Toni Jost Spätburgunder Rosé trocken 2012

Syksy on ehkä kesän parasta aikaa. Viimeinen hetki siis nauttia roseesta. Vaikkei kyseinen genre nyt ihan oma leipälaji olekaan. Tässäpä siis kesän ainokainen. Eli samalla paras. Ja vieläpä ihan hyvä. Hailakahkon värin jälkeen yllättävää hedelmää etulokerossa. Toki tiranen sokeria avittaa kiduksissa.

Ja kyllä: Tämä kuuluu niihin Toni Jostin Rheingau-pisneksiin. Ehkä viimeinen viinimaailman kolkka, josta kuvittelisi tulevan roseista hedelmää.

Philipp Kuhn Spätburgunder Tradition 2010 (Alkon "vakiovalikoima", nro 489987)

Vanilja ei sentään puske kaiken yli, mutta 17 kuukautta melkein tynnyrissä kuin tynnyrissä, joista vieläpä viidennes uusia, ehtii kyllä tasoittamaan viinistä viimeisetkin kiinnostavat rosoisuudet. Yhdessä ylärekisteröidyn alkoholin kanssa lopputuloksena on jotain ylihelpon isoa ja muhkupyöreän mehumaijaista, josta ei kyllä ainakaan sivuunkirjoittaneen mielestä "mineraalisuutta" löydy. Eli takuuvarmaa aikakauslehtien Viikon viini -suosituskamaa. "Saksa ei ole juurikaan tunnettu punaviinimaana, mutta tämä Alkon tuore uutuus..."