Matkoilta raahattua, osa 4.
PS. Vähän liian hektistä oli KaDeWessa, olisi siinä pitänyt ehtiä tajuta, että 11,5 % on tietysti liian vähän runkoistuakseen riittävästi. Vaikka sitten saisikin palkinnoksi kauan odotetun tuottajaruksin.
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
perjantai 26. heinäkuuta 2013
Weingut Ratzenberger Steeger St. Jost Riesling Grosses Gewächs 2006 (Alkon "vakiovalikoima", rajallinen kertaerä [?], nro 506917)
Monopolimaistelua villien matkaherkkujen välissä.
PS. Huhun mukaan Alkon pitäisi ryhdittää Saksa-osastoaan tulevana syksynä kymmenellä uudella tuotteella, joista kaksi olisi Grosses Gewächs -tasoa. Parempi sekin tietysti kuin ei mitään. Vaikka vitsistä on tämänkin "panostuksen" jälkeen kyse. Tuli tuutista oikeastaan mitä tahansa. Luvassa lienee joka tapauksessa saman piirin samoja tuotteita kuin valveutuneissa ravintoloissa tähänkin asti. Lisäksi hintaraja on samaisen huhun mukaan asetettu tuohon aina niin maagiseen 35 eehen, mikä on Suomen valtion verotustapauksessa korkeintaan hintsusti tai mieluummin sopivasti liian vähän. Ja "vakiovalikoima"-termifarssi jatkunee kuten otsikossakin mainitun viinin kohdalla: luvassa luultavasti taas vain rajallisia kertaeriä. Mutta eihän sitä tarvitse kansalle kertoa. Pääasia, että rapukuvat on konsulttien mielestä korskeita ja fasettihausta tulee 2381 sekovastausta. Ja kuulemma Rheingausta on jo valikoimissa yksi täysin raak... laatuviini, joten se alue oli sitten siinä. Eikä haittaa, että esim. Helsingissä on kyseistä viiniä yksi pullo jäljellä eikä lisää ole luvassa. Että nyt sitten yhteensä ihan kaksi uutta GG-tapausta sellaisista puolikuuluista paikoista kuin Mosel (never heard) tai Nahe (melkein kuin Neha, mutta ei ihan) tai Mittelrhein (eiku sehän oli jo tää tässä eli vihkoon ruksiruksinen). Millähän logiikalla sekin Tukholman Lippulaivan Riesling-kokoelma oli päässyt paisumaan ihan niin, että ihan tosi monta laatu-Rieslingiä oli eksynyt ihan samaltakin alueelta? Eikö kukaan ollut kertonut niille raukoille, että monopolisysteemissä maksimissaan yksi laatuviini per alue ja että rajattu kertaerä riittää hyvin? Ja että ei niitä alueitakaan tarvita ainakaan samanaikaisesti kuin korkeintaan pari, kolme. Kuka niitä kaikkia jaksaisikaan.
PS #2. Vuosikerta 2006 ei petä. Tuo sommelierin happorakennepainajainen. Mutta samalla ainoa lähivuosikerta, joka on ehtinyt kypsäksi asti. Jos vain tuottaja on onnistunut ylilämpimänä vuonna. Minulle tämä(kin) kelpasi. Melkoinen win-win-win-tilanne. Maahantuoja on saanut käsiin kuihtuvat viinit liikkeelle, Alko ainakin kertaerällisen ajaksi Mittelrhein-ruksin taulukkoonsa juuri säädyllisissä hintarajoissa ja Tukholma-meiningin perään kinuavat edes lasillisen verran suuntuketta.
PS. Huhun mukaan Alkon pitäisi ryhdittää Saksa-osastoaan tulevana syksynä kymmenellä uudella tuotteella, joista kaksi olisi Grosses Gewächs -tasoa. Parempi sekin tietysti kuin ei mitään. Vaikka vitsistä on tämänkin "panostuksen" jälkeen kyse. Tuli tuutista oikeastaan mitä tahansa. Luvassa lienee joka tapauksessa saman piirin samoja tuotteita kuin valveutuneissa ravintoloissa tähänkin asti. Lisäksi hintaraja on samaisen huhun mukaan asetettu tuohon aina niin maagiseen 35 eehen, mikä on Suomen valtion verotustapauksessa korkeintaan hintsusti tai mieluummin sopivasti liian vähän. Ja "vakiovalikoima"-termifarssi jatkunee kuten otsikossakin mainitun viinin kohdalla: luvassa luultavasti taas vain rajallisia kertaeriä. Mutta eihän sitä tarvitse kansalle kertoa. Pääasia, että rapukuvat on konsulttien mielestä korskeita ja fasettihausta tulee 2381 sekovastausta. Ja kuulemma Rheingausta on jo valikoimissa yksi täysin raak... laatuviini, joten se alue oli sitten siinä. Eikä haittaa, että esim. Helsingissä on kyseistä viiniä yksi pullo jäljellä eikä lisää ole luvassa. Että nyt sitten yhteensä ihan kaksi uutta GG-tapausta sellaisista puolikuuluista paikoista kuin Mosel (never heard) tai Nahe (melkein kuin Neha, mutta ei ihan) tai Mittelrhein (eiku sehän oli jo tää tässä eli vihkoon ruksiruksinen). Millähän logiikalla sekin Tukholman Lippulaivan Riesling-kokoelma oli päässyt paisumaan ihan niin, että ihan tosi monta laatu-Rieslingiä oli eksynyt ihan samaltakin alueelta? Eikö kukaan ollut kertonut niille raukoille, että monopolisysteemissä maksimissaan yksi laatuviini per alue ja että rajattu kertaerä riittää hyvin? Ja että ei niitä alueitakaan tarvita ainakaan samanaikaisesti kuin korkeintaan pari, kolme. Kuka niitä kaikkia jaksaisikaan.
PS #2. Vuosikerta 2006 ei petä. Tuo sommelierin happorakennepainajainen. Mutta samalla ainoa lähivuosikerta, joka on ehtinyt kypsäksi asti. Jos vain tuottaja on onnistunut ylilämpimänä vuonna. Minulle tämä(kin) kelpasi. Melkoinen win-win-win-tilanne. Maahantuoja on saanut käsiin kuihtuvat viinit liikkeelle, Alko ainakin kertaerällisen ajaksi Mittelrhein-ruksin taulukkoonsa juuri säädyllisissä hintarajoissa ja Tukholma-meiningin perään kinuavat edes lasillisen verran suuntuketta.
perjantai 19. heinäkuuta 2013
Carl von Schubert Maximin Grünhäuser Abtsberg Riesling Alte Reben trocken 2009
Matkoilta raahattua, osa 3.
PS. Tavallaan takuumainio, tavallaan lievä pettymys. Tai ehkä aika oli vain kullannut 2010-muistot. Mutta siis takuumainio. Toki. Jos siis KaDeWen hyllyllä ei keksi muutakaan.
PS. Tavallaan takuumainio, tavallaan lievä pettymys. Tai ehkä aika oli vain kullannut 2010-muistot. Mutta siis takuumainio. Toki. Jos siis KaDeWen hyllyllä ei keksi muutakaan.
torstai 18. heinäkuuta 2013
Weingut Clemens Busch Pundericher Marienburg Fahrlay Riesling Großes Gewächs 2009
Matkoilta raahattua, osa 2.
PS. Ei mene vahvasti Ruotsillakaan, jos turisti-info ei osaa neuvoa paikallismonopolin lippulaivamyymälään (jonka Riesling-valikoima kyllä pieksee, muljuttaa ja murjoo täkähärmäläisen mennen tullen, mutta se on jo toinen tarina). Eikä kyllä sekään ole kovin rohkaisevaa, että monopolipuljun toisessa osakeskuksessa eivät löytäneet otsikon tapaukselle hintaa, vaikka kävivät uudestaan hyllystä varta vasten katsomassa. No, koska lippulaiva oli jo sulkenut ovensa seiskalta ja kyseinen rautatieaseman putiikki taisi olla kaupungin ainoa kasin paikka, niin siinä sählingissä ei sitten oikein kehdannut jäädä vaatimaan alkuperäistä 229 rähkylän hintaa, vaan kiltisti tyytyä pyydettyyn eli 179 paikalliseen. Farssiepisodin myötä tämä lienee hintalaatuisimpia viinejä, mitä on konsanaan tullut maistettua. Eikä tuo alkuperäinenkään hinta olisi ollut vielä mikään oikeusmurha. Huikeaa tavaraa Moselin alajuoksulta. Voikohan sitä jo suhteen tässä vaiheessa eli näin toisen Busch-kokeilun jälkeen käyttää termiä "luottotuottaja"?
PS. Ei mene vahvasti Ruotsillakaan, jos turisti-info ei osaa neuvoa paikallismonopolin lippulaivamyymälään (jonka Riesling-valikoima kyllä pieksee, muljuttaa ja murjoo täkähärmäläisen mennen tullen, mutta se on jo toinen tarina). Eikä kyllä sekään ole kovin rohkaisevaa, että monopolipuljun toisessa osakeskuksessa eivät löytäneet otsikon tapaukselle hintaa, vaikka kävivät uudestaan hyllystä varta vasten katsomassa. No, koska lippulaiva oli jo sulkenut ovensa seiskalta ja kyseinen rautatieaseman putiikki taisi olla kaupungin ainoa kasin paikka, niin siinä sählingissä ei sitten oikein kehdannut jäädä vaatimaan alkuperäistä 229 rähkylän hintaa, vaan kiltisti tyytyä pyydettyyn eli 179 paikalliseen. Farssiepisodin myötä tämä lienee hintalaatuisimpia viinejä, mitä on konsanaan tullut maistettua. Eikä tuo alkuperäinenkään hinta olisi ollut vielä mikään oikeusmurha. Huikeaa tavaraa Moselin alajuoksulta. Voikohan sitä jo suhteen tässä vaiheessa eli näin toisen Busch-kokeilun jälkeen käyttää termiä "luottotuottaja"?
Van Volxem Kanzemer Altenberg Riesling Erste Lage Alte Reben 2010
Matkoilta raahattua, osa 1.
PS. Takuulempituottajia. Nyt oltiin kyllä aika pitkällä hunajamelonissa ja mangoisuuksissa. Mutta ei kai se ole loppujen lopuksi paha asia, jos viini maistuu hyvältä suussa.
PS. #2. KaDeWen viiniosasto hienoinen pettymys. Tokihan kassi tuli täyteen, mutta viimeinen silaus jäi tavallaan puuttumaan. Ja jos paikalliselle myyjälle pitää alkaa selittää Ruwerin ja Saarin suhdetta Moseliin...
PS. Takuulempituottajia. Nyt oltiin kyllä aika pitkällä hunajamelonissa ja mangoisuuksissa. Mutta ei kai se ole loppujen lopuksi paha asia, jos viini maistuu hyvältä suussa.
PS. #2. KaDeWen viiniosasto hienoinen pettymys. Tokihan kassi tuli täyteen, mutta viimeinen silaus jäi tavallaan puuttumaan. Ja jos paikalliselle myyjälle pitää alkaa selittää Ruwerin ja Saarin suhdetta Moseliin...
Schloss Schönborn Erbacher Marcobrunn Erstes Gewächs Riesling 2009
Matkoilla maisteltua, osa 4.
PS. Viking Gracen viinimeiningille peukkua ylös ja peukkua sivulle. Ihan sama, kuinka vähän laivatärinä on teinivuosista vähentynyt, mutta Lafiten 1990 vuosikertaa ei vain säilytetä niissä olosuhteissa. Oli se 900e sitten kuinka huokea hinta tahansa. Joka tapauksessa viinibaarin valikoima on vähintäänkin semikiinnostava. Laseittaistarjontaa nyt tietenkin aina toivoisi enemmän. Ja välillä myös henkilökuntaa, jonka mukaan vaihtoehto 24cl-saavilliselle ei ole 16cl, vaan tarvittaessa vaikka selvästikin vähemmän. Onneksi vaihtuvan henkilökunnan myötä sai välillä jopa valita cl:nsä vapaasti. Otsikon lähtökohtaisesti takakireälle tapaukselle vuorokausi avoinna oli varmastikin nappi otsaan.
PS. Viking Gracen viinimeiningille peukkua ylös ja peukkua sivulle. Ihan sama, kuinka vähän laivatärinä on teinivuosista vähentynyt, mutta Lafiten 1990 vuosikertaa ei vain säilytetä niissä olosuhteissa. Oli se 900e sitten kuinka huokea hinta tahansa. Joka tapauksessa viinibaarin valikoima on vähintäänkin semikiinnostava. Laseittaistarjontaa nyt tietenkin aina toivoisi enemmän. Ja välillä myös henkilökuntaa, jonka mukaan vaihtoehto 24cl-saavilliselle ei ole 16cl, vaan tarvittaessa vaikka selvästikin vähemmän. Onneksi vaihtuvan henkilökunnan myötä sai välillä jopa valita cl:nsä vapaasti. Otsikon lähtökohtaisesti takakireälle tapaukselle vuorokausi avoinna oli varmastikin nappi otsaan.
Weingut Heymann-Löwenstein Winninger Röttgen Riesling Erste Lage 2007
Matkoilla maisteltua, osa 3.
PS. Vihdoinkin pikasuorituksella Berliinin Weinstein. Ensi kerralla muistetaan jättää juomarahat. Ja tilata 0,1/0,2-vaihtoehdoista maistelijaystävällisempi. Mutta ei kai kaikkea tohkeissaan voi muistaa. Varsinkaan näin maukkaan lasin äärellä.
PS. Vihdoinkin pikasuorituksella Berliinin Weinstein. Ensi kerralla muistetaan jättää juomarahat. Ja tilata 0,1/0,2-vaihtoehdoista maistelijaystävällisempi. Mutta ei kai kaikkea tohkeissaan voi muistaa. Varsinkaan näin maukkaan lasin äärellä.
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Weingut Fogt Spätburgunder Spätlese trocken 2011
Matkoilla maisteltua, osa 2.
PS. Kööpenhaminan Tivoli-Kaupungintalolta lähtevän turisteimman H&M-kävelykadun ensimmäisellä poikkikadulla Villa Vino -viinibaari (Mikkel Bryggers Gade 11). 50+ laseittaisviiniä. Semikiinnostavia, ainakin suurimmaksi osaksi. Otsikon Pinot noir -valkkari nyt vaikka esimerkkinä. Paikan erikoisuutena vuosikerran 1999 Priorat-maistiaisia jatkuvassa laseittaistarjonnassa (ja take away -pullomyynnissä, mikä on tietysti sinänsä kätevää, jos turistina tuntuu koko ajan tulevan vastaan vain maitohyllybulkkia ymv.). Lisäksi mm. 1cl-lusikallisina myytävää tukevaa Tokajia vuodelta 1993: hörpsäys 150 paikallista eli jotain parisenkymppiä.
PS. Kööpenhaminan Tivoli-Kaupungintalolta lähtevän turisteimman H&M-kävelykadun ensimmäisellä poikkikadulla Villa Vino -viinibaari (Mikkel Bryggers Gade 11). 50+ laseittaisviiniä. Semikiinnostavia, ainakin suurimmaksi osaksi. Otsikon Pinot noir -valkkari nyt vaikka esimerkkinä. Paikan erikoisuutena vuosikerran 1999 Priorat-maistiaisia jatkuvassa laseittaistarjonnassa (ja take away -pullomyynnissä, mikä on tietysti sinänsä kätevää, jos turistina tuntuu koko ajan tulevan vastaan vain maitohyllybulkkia ymv.). Lisäksi mm. 1cl-lusikallisina myytävää tukevaa Tokajia vuodelta 1993: hörpsäys 150 paikallista eli jotain parisenkymppiä.
Selbach-Oster Zeltinger Sonnenuhr Riesling Kabinett trocken 2011
Matkoilla maisteltua, osa 1.
PS. Kööpenhaminan mainostettua Le Sommelieria voi suositella vain tulisieluisimmille auringon ja kaupunkitunnelman vihaajille. Bredgade-katu on kuin matka Mordoriin. Ainakin jos vertaa jazzaurinkofestivaalirannan keskieurooppistunnelmaan. Mutta pelkästään lista on näkemisen arvoinen. Ja papukaijamerkki 10cl-vaihtoehdolle. Harmi vain, että perusongelma on näin yksittäisen maistelijaköyhäilijän näkökulmasta sama kuin muuallakin vastaavissa paikoissa: laseittain tarjolla vain kourallinen jämiä.
PS. Kööpenhaminan mainostettua Le Sommelieria voi suositella vain tulisieluisimmille auringon ja kaupunkitunnelman vihaajille. Bredgade-katu on kuin matka Mordoriin. Ainakin jos vertaa jazzaurinkofestivaalirannan keskieurooppistunnelmaan. Mutta pelkästään lista on näkemisen arvoinen. Ja papukaijamerkki 10cl-vaihtoehdolle. Harmi vain, että perusongelma on näin yksittäisen maistelijaköyhäilijän näkökulmasta sama kuin muuallakin vastaavissa paikoissa: laseittain tarjolla vain kourallinen jämiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)