Balthasar Ress Hattenheim Engelmannsberg Riesling 2002 (Alkon erikoisvalikoima, tuotenumero 528367)

Paremmin näytti tekevän kauppansa 11%-versio vuodelta 1995 kuin tämä 12,5% vuodelta 2002, vaikka molemmissa sama hinta ja käytännössä samat sokerit. Tietysti ymmärrettävää, että marinoituneempi kiehtoo. Pelkäänpä vain, että lieviä pettymyksiä molemmat. Itsellä ei ole nyt heittää 75e, jotta voisi rinnakkaismaistaa 4cl kumpaakin. Eikä kyllä suoraan sanottuna ole hirveästi rohkaissut panostamaan, kun seuraa, kuinka 2002-versiota seisotetaan Lippulaivan yläkerrassa viikosta toiseen aamuauringossa korkki kohti taivasta.

PS. Yritin tässä taannoin saada Alkon puhelinpalvelijan myöntämään, että esim. yllä mainitun Lippulaivan erikoisvalikoimatuotteen lähettäminen Kuortaneelle on hinnanmuodostuksellisesti kohtuutonta, koska yhdestä pullosta tulee lopulta kustannuksia 65,80 € (36,80 € + lähetyskulut 29,00 €). Kiemurtelua, pientä myöntelyä, eipä juuri muuta, ei ainakaan mitään mullistavaa. Eli näillä edelleen mennään, syyskuun puolivälissä, armon vuonna 2014, keskiajan jo pikkuhiljaa jäädessä taakse.

1	pullo tai tuote	29,00 €/toimitus	(844019)
2	pulloa tai tuotetta	32,00 €/toimitus	(844021)
3–19	pulloa tai tuotetta	11,70 €/pullo, tuote	(844020)
yli 20	pulloa tai tuotetta	4,30 €/pullo, tuote	(844022)

Barrels and Drums Chardonnay Alcohol Free (Alkon "vakiovalikoima", tuotenumero 562927)

WSK Ostrausta kai saa tässä yhteydessä Sachsen-merkinnän. Vaikka rypäleet taitaa olla alun perin jostain nimeämättömästä Ranska-kolkasta ja Ruotsia varten soppa on keitetty. Jos pitäisi valita, niin edellä kuvailtu Mosel sopi omaan suuhun kyllä paremmin. Molemmissa tapauksissa vähän yllättäen samat 45g (tai sitten monistunut lapsus), Moselissa kuitenkin moselimainen sekoitus happoa ja makoa. Tässä valitettavasti pelkkä holiton lattapinta. Ja vähän liikaa Chardonnayn nurjan puolen charmia.

Schloss Sommerau White Alkoholfrei (Alkon "vakiovalikoima", tuotenumero 521577)

Käänteisosmoosilla tai ilman. Siitähän näissä kai keskustellaan. Vaikka ei se alkoholittomuus sitten kuitenkaan taida viineissä ikinä - tai ikinä ja ikinä - nousta olutmaailman tasolle. Viimeisimmistä teknisistä virityksistä huolimatta. Nämä krombacherin weizenit ja sinistyneet beck'sit. Genressään lähes lyömätöntä tavaraa. Ja omalla tavallaan tietysti vaikeinta valmistaa. Ilmeisen Brewdogin ilmeisen yliyritteliäistä ilmeistykitystä unohtamatta. Joka tapauksesa mainittuihin tapauksiin nähden yllättävän sujakasti tämäkin meni kurkusta. Ehkä se hivahtava Mosel-hapon kuivuus jälkimaussa lohdutti. Alkoholittoman viinin niljakkaan ominaisneilikan toki edelleen hallitessa. Siitä kun pääsisi eroon. Ehkä käänteisosmoosin vastakäänteisosmoosilla vielä sekin joku päivä...