J.L. Wolf Forster Pechstein Riesling 2010 (Alkon perusvalikoima, rajallinen kertaerä, nro 579257)

Tämä ei ole vielä ilmiintynyt edes Konalan yritys-Ristikkoon, mutta jo tässä vaiheessa voi sanoa, että ohisektori ja kiitosta ei. Eikö samaisen valmistajan vastikäisestä Pechstein-erikoisvalikoimavierailusta opittu yhtään mitään? Miksi tätä kulttipalstan irvikuvaa tarvitsee enää uudelleen tuputtaa? Edellisetkin pullot saatiin juuri ja juuri kaupaksi. Eikä henkilökuntakaan kovin innoissaan niistä tuntunut olevan, ainakaan muutaman sivulauseen sanajärjestyksestä päätellen. Tällä ei totisesti Pechsteinia suoriteta, vaikka Alko kuinka saisi ruksin ruksivihkoonsa. Forstista nyt puhumattakaan. Malliesimerkki maineella ratsastamisesta, myötähäpeän väristyksiä herättävästä ylihinnoittelusta ja kaikkein riskialtteimmasta keskivertoväliinputoajahintaluokasta, jossa 20-30 €:n panoksella saa palkinnoksi pelkkää pahaa mieltä ja korkeintaan pikkukivan päänsäryn.

Reichsgraf von Kesselstatt Graacher Josephshöfer Riesling GG 2008

Tuoksu kunnossa. Hyvinkin lupaava. Väri kunnossa. Kirkas kultakeltakimmellys. Ylipäätään odotukset ehkä hieman ristiriitaiset, mutta kuitenkin melko korkealla. Uusi valmistaja ruksitteluvihkoon, monopolipalsta, GG-luokitus etc.

Vaan mikähän siinä on, että Moselin kuiva GG/1.L osoittautuu kovin usein lopulta melkoiseksi pettymykseksi? Ei tietenkään aina, mutta kuten tämäkin tapaus. Ikään kuin tavoiteltaisiin jotain, mikä ei luonnostaan ole - no, Moselia. Väkinäisestä suuruuden tavoittelusta seuraa lähinnä vetistä onttoutta ja tiettyä yleistympeyttä, jopa mitäänsanomattomuutta. Litku kurkottaa kohti herooista GG-mielikuvaa, mutta jää johonkin puoliväliin menettäen samalla pesuvetensä: mineraalisuutensa, raikkautensa, moselimaisuutensa.

GG-uskovaisena ei uskoisi, että tällaistakin tulee sanottua, mutta mieluummin sitä ottaa selvästi huokeampaa ja lähtökohtaisesti monta kokoluokkaa ohuempaa MSR-pirskotetta, jossa raikkaus ja mangoköntsäleet ovat tasapainossa (ks. esim. eilinen tapaus tai testinä jotakuinkin mitä tahansa Van Volxemilta), kuin tällaista ylituupattua tyhjäkäyntiä.

Weingut Ansgar Clüsserath "Vom Schiefer" Riesling trocken 2011

Tarina kertoo burgundilaisnäkemyksestä, jonka mukaan moni idealisti aloittaa tohkeissaan Bordeaux'sta mutta päätyy lopulta kuitenkin hienosyisempään, -varaisempaan ja -jakoisempaan Burgundiin. Gironden varrella tarinasta ollaan varmaan vähän toista mieltä. Täältä realismista käsin voinee kuitenkin todeta, että molemmat ovat joka tapauksessa hinnoitelleet itse toisensa kaikkinaisen kohtuuden tavoittamattomiin. Että se niistä tarinoista.

Sen sijaan jotain samaa kehitystä voisi ehkä nähdä Pfalz-intoilijan hitaassa hivuttautumisessa kohti Moselin mutkia. Ja nimenomaan kuivan tyylin mutkia. Ja nimenomaan vielä alemmissa hintaluokissa.

Eihän tällaista perusraikkautta voi vastustaa. Ei mitään suurta eikä suurenteluja. Puhdas raikkaus. Ja mangon eri sävyt siihen päälle.

Wagner-Tapp Oberemmeler Altenberg Riesling Spätlese 1964

Nöyräksi vetää. Tästä ei taida olla paluuta. Onko sillä nyt sitten väliä, jos mainitsee, että tolkuttoman nopea toimitus, täydelliset suojapakkaukset, puulaatikkohelahoito, ei USB:tä, UPJ:tä eikä UPS:ää, ihan vaan kotiposti. Itse uutoksesta ei uskalla sanoa yhtään mitään. Edelleenkin kädet tärisevät.

Kloster Eberbach Assmannshäuser Höllenberg Spätburgunder Qualitätswein trocken Cabinetkeller 2009

- Assmannshausen-ruksia metsästämässä?

- No juu joo.

- Kauankin meni?

- Kyllä se tässä viimeiset pari vuotta on enemmän tai vähemmän mielessä...

- Ja lopulta monopoli taipui?

- Tota, ei nyt varsinaisesti...

- Kuitenkin maineeltaan ehkä kuuluisin Spätburgunder-alue...?

- Niinhän se kai...

- Eli aukko Alkon valikoimissa...?

- Miten sen nyt kauniisti...

- No, oliko edes maineen arvoista?

- Kyllähän siinä oli tiettyä syvyyttä ja leveyttä...

- Entä hinta-laatu, ostaisitko uudelleen?

- Ihan kyllä ok, Burgundissa kuitenkin helposti vähintään yksi nolla lisää, en tosin varmaan ostaisi...

- Ja miksi et?

- No, korjataan sen verran, että kypsyneeseen voisi ehkä panostaa...

- Mutta ei enää uudestaan edes eri valmistajan versiota...?

- Ehkä Spätburgundereista Ahrin eksotiikka vetoaa kuitenkin enemmän. Ja siellä päästään samaan hulppeustasoon jotakuinkin samalla hinnalla. Lisäksi Badenissa ja Pfalzissa ja vaikkapa Frankenissa on sen verran isoja aukkoja vielä, että...

- Eli ei muuta kuin sinnikkäästi Alkon kimppuun?

- Öö... tota...

Weingut Geheimer Rat Dr. Bassermann-Jordan Deidesheimer Hohenmorgen Riesling GG 2009

Groteskin listan ehkä kiinnostavin saksalainen. Yksi "kolmesta Beestä" kiinnostaa aina. Yllättävän juotavissa jo nyt. Mutta palataan kymmenen vuoden kuluttua uudestaan asiaan. Omituisesti Hohenmorgenista tulee kerta toisensa jälkeen mieleen tietty mattapintakivinen takakuivuus. Vähän kuin W*issburgunderissa/P*not Blancissa. Mutta ei sitten kuitenkaan. Mitään sinne päinkään.

Weingut Van Volxem Saar Riesling 2011

Ei uutta viinikauppatestausta ilman paluuta Saariin ja Van Volxemiin. Tällä kertaa koetilaus http://www.vinexus.de:n kautta. Fasettihaku, nettimaksut, kaikki moitteetonta - paitsi umpikaamea UPS-kuljetus. Ehkä traumaattisin säätöys ikinä.

No, joka tapauksessa pullot jotakuinkin perillä. Alle 15€:n hintaan aika harvoin uskaltaa mitään edes harkita. Vaikka mainosteksti hehkuttaisi "In der ersten Ausgabe der Weinwirtschaft 2013 wird der Van Volxem Saar Riesling als bester Weißwein des Jahres gekürt!". Mutta Van Volxemilta jo pelkän sympatian takia melkein mitä vaan. Aika kyynikko saa olla, jos eivät käsityötaito, persoonallinen perfektionismi ja Saarin maaperä saa hyvälle tuulelle.

Mitä tästä opimme. Aina ei välttämättä tarvita suurinta ja ihmeellisintä. Välillä pelkkä omanlaisuus riittää.

Ja samalla tässä hyvin huomaa, miten sitä hakee kiinnostavaksi rankkaamastaan tuottajasta kerta toisensa jälkeen pelkkää positiivista. Vaikka väkisin. On ihan mahdollista, että sokkotestissä tämä saisi tyrmäyksen, mutta nyt...

Weingut Ratzenberger Bacharacher Wolfshöhle Riesling GG 2007

Onko tässä GC-sanaleikkiä vaiko eikö. Ehkä, ei tietoa, olisi pitänyt varmistaa. Joka tapauksessa eloisa, virkeä, lähtökohtaisesti jotenkin hyväntuulisen tuntuinen (vaikuttavat sivumennen sanoen kyseisen valmistajan tavaramerkeiltä). Mukana myös ripaus runkoisaa tuhtiutta. Sekä sitten vielä Mittelrheinin eksotiikkaa. Toni Jostin haastaja. Väreistä jos jotain tietäisi, niin tälle erityismaininta. Carelia, Careliampi...

Dönnhoff Oberhäuser Leistenberg Riesling Kabinett 2011 (Arkadian lippulaivan erikoisvalikoima, nro 505177)

Hinnasta puolet pois. Alle kymppiäkin näyttäisi nettikauppahauissa välkähtelevän, mutta kai tuollaisiin pohjalukemiin jotain kuluja tulisi päälle. Toivottavasti ainakin. Yli 20 € on tästä kuitenkin silkkaa ryöväystä. Ja kyllä se 15 €:akin maistuisi suussa lähinnä pettymykseltä. Puhumattakaan nyt 29 €:n potentiaalisesta lähetysmaksusta, joka koskee siis kaikkia ei-arkadioituvia asiakkaita...

Mutta ruokaviiniksi. Mikä ettei. Itse en ole oikein koskaan ymmärtänyt, mitä yleisesti käytetyllä arvostelumerkinnällä "seurusteluun" oikein haetaan, kun kyse(enala)isen maininnan saavat lähinnä 70 - 80 pisteen kammotukset. Seurusteluvähimmäispistemäärän tulisi olla 90 tai mieluummin tietysti enemmän. Ja nämä päivänvaloa kestämättömät keskinkertaisuudet perusruokakäyttöön. Tämäkin puolisokerimömmö pääsee oikeuksiinsa ihan vaikka arkisen pastapeston kumppanina. Ja vaikea kuvitella, ettei esim. klassinen rasvakala...