perjantai 26. huhtikuuta 2013

Dr. Pauly-Bergweiler Fritz Fisk Riesling 2012 (Alkon perusvalikoima, nro 530464)

Sokeri voi ehkä hetken hämätä. Mutta vain hetken. Ensimmäistä päivää julkimyynnissä. Ihan yhtä hyvin voisi olla viimeistäkin.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Weingut Heymann-Löwenstein Schieferterrassen Riesling trocken 2011

Kuin siirtyisi tunnin Peter Brötzmann -kavalkadin jälkeen suoraan Pat Methenyyn. Hunajahempeä, mutta kuitenkin uskottavaa. Sivusokereista viis. Se on nyt ilon kautta ja mutinat pois. Kerrankin.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Dr. Bürklin-Wolf Ruppertsberger Hoheburg Riesling Spätlese trocken P.C. 1999

Viimeinen pullo muinaisesta Kölner Weinkeller -tilauksesta, jossa reilulla parilla kympillä irtoavaa tohtorin P.C.-tavaraa 90-luvun lopusta. Ehkä lievä pettymys. Tai siis sinne päin, mutta ei sitten kuitenkaan. Tai ainakin nyt bensa alkoi olla aika lailla lopussa. Eli ei ainakaan kellariin.

Summa summarum: Jos olisi varaa yhtään sijoittaa, niin itse ainakin tsekkaisin, onko Dr. Bürklin-Wolf Wachenheimer Rechbächel Riesling Spätlese trocken P.C. 1998:ia enää Kölner Weinkeller -valikoimassa jäljellä. Viime aikojen eittämätön hintalaatuispommi.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Dr. Bürklin-Wolf Wachenheimer Rechbächel Riesling Spätlese trocken P.C. 1999

Vaikka kuinka yrittäisi ajatella, että vuosikerta ja säilytyshistoria ja päivän kunto, niin aina sitä vain miettii, että miten tämä voi olla samaa kuin tämä. Vuosi eroa ja koko petrolipaletti palasina. Lisäkellaroinnilla voisi ehkä vielä yrittää, mutta ei tästä silti 1998:n vastinetta taitaisi saada. Ainakaan tämän pullon perusteella.

Weingut Geheimer Rat Dr. Bassermann-Jordan Forster Ziegler Riesling Cabinet 1970

Parhaimman väristä etikkaa ehkä ikinä. Valitettavasti.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Schloss Saarstein Serriger Schloss Saarsteiner Riesling Spätlese 2003 (Alkon perusvalikoima, loppuunmyyty 11.4.2013)

Yksittäisissä Alkoissa on myynnissä useita perusvalikoimaviinejä, joiden olemassaolosta satunnainen asiakas ei käytännössä mitenkään voi olla tietoinen. Enkä tarkoita nyt monopolin ehkä pahinta sekoilua eli perusvalikoiman rajallisten tilauserien kohtelua/kohtaloa enkä edes perushyllyistä löytyvien kymmenen (Arkadiassa poikkeusluvallisesti ja Helsingin Stockalla nähtävästi poikkeusluvattomasti plusmiinussadan) tilausvalikoimaviinin läpeensä läpinäkymätöntä kaaossysteemiä, vaan perusvalikoiman jatkuvaan valikoimaan aiemmin kuuluneita, sittemmin kokoelmasta poistuviksi merkittyjä tapauksia.

Huh. Niitä siis. Tai siis tarkoitan. No, joka tapauksessa niitä.

Perusvalikoimasta poistuviksi merkityt viinit ilmoitetaan muutaman viikon välein tällä sivulla. Sivulla on yleensä parin ilmoituserän poistuvat viinit kerrallaan. Välillä sivusto tyhjenee kokonaan päivitystä varten. Siirryttyään poistuvien sivustolle viini ei ole enää asiakkaitten haettavissa. Eli vaikka poistuvien sivulta linkki vielä löytyykin, niin hakukone ei enää löydä viiniä sanahaulla. Eli asiakkaan täytyy eksymällä eksyä tai vastaavasti tahallisesti hankkiutua poistuvien sivustolle, jotta voisi selata kyseisiä tuotteita.

Osa sivustolle päätyvistä viineistä on joka tapauksessa ajat sitten myyty loppuun. Näin ollen poistuvuusmerkintä on enää pelkkä hämäävä muodollisuus. Mutta osaa tuotteista myydään vielä hyvinkin pitkään sen jälkeen, kun ne ovat roikkuneet lyhyehkön ajastusaikansa poistuvien sivulla. Ja mikä parasta: yleensä vielä alennushintaan (tosin voisi kysyä, että kuka alennuksista päättää ja miten suuri alennus on ja ovatko alennusperusteet yhden-, johdon- ja oikeudenmukaiset, mutta kukaan ei taida vain jaksaa ja lopulta kaikki ovat vain tyytyväisiä, että alennuksia ylipäänsä on).

Käytännössä poistuviin (alennus)tuotteisiin ei voi törmätä kuin yksittäisessä Alkossa hyllyjä tihrustamalla. Tai sitten täytyy todella tietää, mitä infopisteessä utelee ja yrittää säätää tilaustoimitusta. Niin tai näin, paikan päälle on molemmissa tapauksissa pakko mennä, ehkä pariinkin otteeseen.

Oma ongelmansa näissä poistuvissa tuotteissa on, että asiakkaan on lähes mahdotonta arvioida, kuinka kauan pullot ovat hyllyssä pystyasennossa seisseet. Omien havaintojeni mukaan yksittäistapauksissa aivan liian kauan. Mutta ei mennä nyt siihen.

Harvoin tulee Alkon viiniä ostettua kahdesti, puhumattakaan nyt muista vaihtoehdoista. Schloss Saarsteinin 2003:een olisin kuitenkin voinut sijoittaa vielä vaikka usemmankin kerran, varsinkin poistuvuusalennuksen kera. Makeita vieroksuvankin suussa jotenkin hymyilyttävän tasapanoinen esitys. Ja ihan kuin viimeisin pullote olisi onnistunut sopivasti imemään loisteputkien valosta itseensä lisähinajaa.

Vielä jokin aika sitten tätä perusvalikoimassa vuosia myynnissä ollutta tuotetta oli saatavana ainakin Vuosaaren Alkossa. Eli ehkä sitä vielä jostain saa. Ei voi tietää.

E & PS. Saarsteinia löytyi kuin löytyikin vielä Hämeenlinnasta kaksi pulloa. Tosin haastetta oli loppuun asti, koska Alkon sisäisessä hakusysteemissä merkintänä oli 2006 eikä 2003. Joka tapauksessa viimeiset pullot ovat nyt matkalla, joten nyt olisi ehkä hyvä aika korjata tuokin tietokannan vuosikertavirhe.

E & PS #2. Toissa päivänä julkaistulla poistolistalla mukana myös Dr. Bürklin-Wolf Wachenheimer Gerümpel 2010. Tyypillinen tapaus, jossa tiedosta ei ole enää tässä vaiheessa mitään hyötyä: viimeiset pullot katosivat hyllyistä jo aikaa sitten. Miten olisi jälkijättöisen muodollisuuslistauksen tilalle "Rajallinen kertaerä, joka on loppumassa mutta jota on vielä jäljellä XX pulloa/perusvalikoimaan vakiona kuulunut tuote, joka on poistumassa mutta jota on vielä jäljellä YY pulloa" -palvelu?

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Immich-Batterieberg C.A.I. Riesling [Kabinett] 2011 (Alkon tilausvalikoima, nro 904847)

Myös tilausvalikoimapäivitys oli sopivasti pyhäpäiväautomaatilla. Vain jokamaanantainen erikoisvalikoimapäivitys jäi uupumaan. Eli pitäisi varmaan hankkia elämä.

Mutta niinhän siinä sitten kävi, että jo pitkään ennakoituja Immich-Batterieberg-tuotteita on nyt sitten monopolinkin tilausvalikoimassa. Linnanmäki, muistaakseni, mutta ainakin kaupungin viinisushibaarit, mitä näitä tuplavinejä nyt on. Ja nyt sitten siis kautta koko Moselin Rieslingiä... öö... palvovan Suomen. Viini-lehti voisi melkein liittää näkökulman ennakointipalstalleen: mitkä suomalaisten maahantuojien ravintolaviineistä seuraavaksi myös Alkon listoilla?

Eli piiri pieni pyörii, samat viinit hyörii. Ei kai tässä umpikujassa auta kuin ottaa tilausvalikoimanettilomake kauniiseen käteen ja...

...jo ennen avaamista kävi selväksi, että Alkon tilausvalikoima -otsikoinnista puuttuu varsin oleellinen "Kabinett"-merkintä. Eli litku on kuin onkin samaa kuin keskustan ketjuravintoloissa. Onneksi vuosikerta on sentään ehtinyt vaihtua viime maistelukerrasta. Ja sekin nyt tietysti, että ravintolassa ei aina tiedä, onko litku seissyt minuutin vai puoli viikkoa. Ja samalla kun otsikointiin korjaa "Kabinett"-luokituksen, voisi hämäävän "6 x 0,75" -merkinnän myös poistaa, koska tuote on tilattavissa pulloittain, kuten hintasarakkeestakin käy ilmi. Ja mikä on siis todistettavasti todistettavaa.

E & PS. Itse juoma oli taas kerran malliesimerkki 20-30/35 €:n väliinputoajahintaluokasta. Eli edellisen maistelukerran heikkoudet eivät johtuneet ravintolaseisotuksesta tmv. Olisi niin kiva innostua, mutta kun ei vain pysty..

Moselland Riesling Kabinett 2011 (Alkon perusvalikoima, nro 007665)

Tätä Eeva/Anna/Jaana-lehtien sivuilla tasaisin väliajoin vilahtelevaa hulppeutta tuli itsekin aikoinaan pidettyä hätävarana kylmässä lähtövalmiina. Että jos vaikka sattuisi johonkin tarvitsemaan. Sokerilla pelastettua, matalaholisoitua, alimmasta hintaluokasta, lipittelyyn ilman päämäärää.

Onneksi aika harvoin tuli 8/40-hätä. Mutta samaa yhä edelleen uudelleen mietin taas eilen vierailulla, kun tätä tarjottiin, että jos Rieslingeistä järjestettäisiin "Berlin tasting" -tyyppisiä bakkanaaleja, niin ne varmasti koskisivat juuri sokerihuurrutettuja genrejä. Vai voisiko kuvitella, että uusi maailma muka uskaltaisi haastaa perinteisen Riesling-maailman kuivien sarjassa?

Mutta sokerihuurrutetuissa. Mikä ettei. Mutta siihen olisi sitten totuuden nimessä otettava mukaan horisonttiakselin lisäksi myös vertikaalistusnäkökulma. Eli juuri niin kuin Iso-SP:kin tekee Saksa-elämäntyönsä lomassa: juottaa sokkoasiantuntijoille 1,49 € -helmiä ja Scharzhofbergia vuoron perään. 

Sokerihuurutetuissa tämä totta vie on mahdollista. Sekä vertikaali- että horisontaali-ilmansuunnissa. Kuivissa ei kummassakaan eikä koskaan.

PS. Kolme neljästä tänään 1.4.-ilmestyneestä monopolin varausvalikoimauutuudesta oli sitten uudesta maailmasta. Eikä kyseessä liene edes aprillipila. Kaikki - varmaankin ainakin osin uuden maailman kikkakonsteilla - loppuun asti pakattuja punkkuja: 14, 14 ja 14,5. Argentiina, Australia ja Chile. Sinänsä kunkin maan ikonirypäleisinä lajikeviineinä puolustavat toki paikkaansa ja ajavat varmasti asiansa. Mutta mitä jos välillä vaikka vaihdettaisiin lajia ja yritettäisiin osallistua johonkin muuhun kuin punaturbosarjaan?