Schloss Schönborn Hattenheimer Pfaffenberg Riesling trocken EG 2009 (Alkon "vakiovalikoima", erikoiserä, tuotenumero 543037)

Hinta-arvoista. Tyyppiesimerkki, kuinka 35+€/väh. 5 v./EG harppaa yhden valovuoden verrattuna vaikkapa johonkin 31€-32€:n väliskeneen.

Itse en myöskään jää kaipaamaan läpiteräksisiä Rheingau-perinteitä, vaikka niissä yleensä holia hiipii taustalla houkuttelevan vähän. Näissä uuden koulukunnan 14,5%-isopensselivedoissa on yliholin lisäksi nähtävästi käytössä kaikki muutkin lailliset, harmaat ja välillä vähän tummemmankin harmaat levennyskonstit (ja Stuart Pigottin mainion ja otsikoltaan tietysti täydellisen The Riesling story - best white wine on earth -uutuuskirjan mukaan Schloss Schönbornilla nimenomaan myös viimeksi mainitut, ainakin tässä taannoin jossain vaiheessa). Mutta ehkä ei kannata jäädä nyt niitä - eikä aamupäänsärkyjä - murehtimaan, vaan keskittyä olennaiseen eli pitkästä aikaa toiseen lasilliseen...

Becker Family Pinot Noir 2010 (Alkon "vakiovalikoima", tuotenumero 424177)

Ei hyvänen aika mitkä sulfiitit tässä(kin), suoraan aukaisusta täysin juomakelvotonta, vaatii vähintään pari tuntia väsytystä. Perusmeininki, noin muuten, kunhan alkusolmuista selvitään. Vivahteista nyt ei voi hirveästi puhua, mutta eipä tässä hintaluokassa noin muutenkaan. Ainakaan aina yhtä irvi-ihqussa Pinot Noir -skenessä.

Kloster Eberbach Riesling Kabinett 2013

Ei se Systembolagetkaan täysin autuaaksi tekevä ole. Ainakaan Tukholmassa iltakasilta, jolloin auki enää päärautatieaseman juottola. Vielä viime vuonna kyseisessä puljussa ihan kiinnostavia tuttavuuksia. Nyt tämä kammotus ainoa, jota tuli - näin jälkeen päin: valitettavasti - edes harkittua. Olisihan se pitänyt jo tähän ikään mennessä oppia, että kympillä ei ikinä näitä. Ei vaikka kyseessä olisi kuinka maailman kaikkien aikojen ensimmäinen viinitalo.

Mutta mitä "kympillä" sitten, jos ei "näitä"? Tai ylipäätään mitä vaikkapa lahjaviemisiksi perus-Alkosta? Tässä oma vaatimaton ehdotelmani:

Punaviini

1) Mikä tahansa Alkon itävaltalaisista punaviineistä. Jos mahdollista kuitenkin sekoituksia välttäen eli mieluummin yhdestä paikallisesta rypäleestä (Zweigelt, St. Laurent etc.). Evästykseksi "tunti avoinna jääkaapissa", jotta kierrekorkkisulfiitit hellittävät ja herkullinen mustikkahapokkuus pääsee esiin.

2) Vanhan maailman ikiaikaisen hintalaatuiset, persoonallisiksi viemisiksi helposti taipuvaiset liepeet: Libanon, Kreikka, miksei valikoidusti Portugalikin etc. Vaihtoehtoina 10€:n, 20€:n ja myös 30€:n seutu.

3) Italialaisista takuuvarma Zenato 12€/20€/35€. Jos etsityn hintaluokan Zenatoa ei valikoimissa, niin vastaava Veneto ajaa käytännössä saman asian. Ripasson/Amaronen sokeriperinne auttaa myös aina, vaikka pöydässä olisi sekä ns. harrastajia että ns. ei-harrastajia ja kaikkia meitä muita siltä väliltä. Mielellään Amarone kuitenkin sieltä hintahaitarin yläpäästä. Jos siis selvästi kyse lahjaviinistä.

Bubbling under: Ahr-alueen Spätburgunder, takuupersoonallista kaikissa hintaluokissa, ongelmana taiteilu saatavuuden, tarjoilulämpötilan ja Pinot Noir -lasiherkistelyn kanssa.

Bubbling under #2: Ja jos nyt on punaisissa väen väkisin pakko vaalia sitä ainoaa ja oikeaa, niin alkuperäisranskalaisista Etelä-Rhônen GSM-hillokkeet ovat sille päälle sattuessaan kyllä jo 12€-13€:n etc.

Valkoviini

1) Ranskalainen "rypäle-ei-ole-alun-perin-täältä-kotoisin-mutta-me-veimme-sen-täydellisyyteen-ja-nyt-alueemme-tunnetaan-nimenomaan-tästä-rypäleestä"-ratkaisu: Alsacen kuiva Gewurztraminer 17€-20€ tai Sancerren/Pouilly-Fumén Sauvignon Blanc 17€-20€. Molemmilla on ihailijansa ja inhoajansa. Että siitä vain valitsemaan.

2) Hintalaatuiset ja (alkuperäis)aluettaan ilmentävät italialaiset yhden rypäleen valkoviinit. Kelpaa jälleen sekä ns. harrastajille etc. Budjetissa liikutaan niin lähellä kymppiä kuin valkkareissa ylipäätään mahdollista eli parhaimmillaan jopa n. 12€:n tuntumassa. Juuri tällä hetkellä valikoimissa tarjolla mm. runsaan keltaluumuinen Garganega- ja näköjään valitettavasti valikoimista poistuva, jossain vaiheessa Alkon hintalaatuisimmaksikin mainittu Vernaccia-vaihtoehto. Tuhansista Italia-varianteista jäämme odottelemaan ainakin edustavaa Vermentino-nektaria...

3) Ja lopuksi lahjaviini. Itse veisin yllättäen Rieslingiä. Joku muu veisi Chardonnayta. Jälkimmäisessä tapauksessa Premier Cru Chablis lienee se hintalaatuisin ja tyylitietoisin vaihtoehto. Miksei tietysti Grand Crukin, jos tietää, mitä tekee. Eli on aivan varma, että lahjottava ei kuulu Chardonnay-kammoisiin. Joka tapauksessa Rieslingin minimivaatimukset: merkintänä GG/EG/etc. (tai esim. Itävallassa Smaragd), 35€+, ikää vähintään 5 vuotta (ellei varta vasten tarkoitus kellaroida) etc.

Bubbling under: Uuden-Seelannin Sauvignon Blanc, pakollisena poikkeusmyönnytyksenä uudelle maailmalle. Ja miksei samaan syssyyn uusvanha vanha maailmakin. Nämä sloveniat ja vastaavat. Sauvignon Blanc tuntuu niissäkin olevan luonteva lähestymiskulma. Osa ei voi sietää koko rypälettä, osalle hintalaatuisinta, mitä viinimaailmalla on tarjota. Adjektiivien avulla voi (tässäkin) vähän haarukoida, haluaako enemmän vastaleikattua nurmea vai täysherukkaistettua. Erojakin löytyy, vaikka yleensä turbovaihde päällä näissä mennään hintaluokasta toiseen.

Summa summarum

Kiinnostavaa punaviiniä voi saada "kympillä", valkoviiniä ei. Mutta heti 12€-13€/17€-20€:n valkoviinipanostuksella voi päästä parhaimmillaan käsiksi jo hyvinkin leimallisiin paikallisviineihin. Ja 35+€:lla saman tien aina sfääreihin asti. Punaviinissäkin on satunnaiset liepeensä ja amaronensa, mutta lähtökohtaisesti kuuluisimmat B-alkuiset asiat ovat kyllä tavatallaajain ulottumattomissa. Niin se vain valitettavasti menee. Vai käsi ylös, kuka sitä Eeva/Anna/Jaana-lehtien Ranska-liehakoinneissa vilahtelevaa merkittävän vuosikerran kypsynyttä Romanée-Contia on oikeasti maistanut?

Tausendhügel Dry Riesling 2013 (h*napakkaus, Alkon "vakiovalikoima", tuotenumero 535478)

Eteläesplanadi, Espa, Helvetti. Rakkaalla lapsella on monta konsultista likistettyä lisänimeä. Olo on vähän sama kun Ketchup songin ensimmäisellä kuuntelukerralla: ne ovat uskaltaneet tehdä sen taas, ne ovat uskaltaneet viedä infantiiliuden vielä kerroksen syvemmälle, vielä kauemmas kuin kukaan siihen asti, jonnekin tavoittamattoman ironian tuolle puolen.

Luultavasti useissa mielikuvissa tämä "uusinta Alkoa" edustava steriili nolotus vertautuu varta vasten lakkautettuun Erottajan Alkoon. Erottajan, jonka patinaa, anarkistisuutta, palvelua, diversiteettiä, meininkiä, asiantuntemusta ja jäljittelemätöntä tunnelmaa luultavasti jotakuinkin kaikki kyseisessä Alkossa asioineet jäivät kaipaamaan.

Erottajalla ei tarvittu design-tuohivirsuihin piilotettuja pulloja. Pullot kestivät tarkastelun ilman tuohitörvelöitäkin. Nyt on näköjään aivan sama mitä substanssia tuohitumppuun tungetaan. Vaikka pakko tietysti jotain tuohista on keksiä, jos itse valikoima on koko maan noloin, kooltaan ehkä kolmannes Parikkalan Alkon kokoelmasta.

Tausendhügeliä saa nyt siis Espalta Siwan vierestä. Se ei ole Tausendhügelin oma vika. Jos olosuhteisiin ei voi vaikuttaa, Tausendhügel voisi hyvinkin olla oma valintani. Nyt jäämme vain odottamaan lisää uudistuksia ja konsepteja ja raikasta DDR-sanahelinää. Ja tietysti hanapakkausten muotoisia tuohivirsuja.

Stefan Winter Riesling 2012 [Viking Line Grace, laivan valkoviini]

Etukäteen tulee mieleen lähinnä höpöhöpö. Hetken sitä luulee antavansa alkusuutuntumalle pienen mahdollisuuden. Mutta sitten - höpöhöpö.

Eifel-Pfeiffer Estate Collection Riesling Halbtrocken 2012

Vik*ng Grac*n Oscar-baari oli kyllä ottanut muutaman askeleen taaksepäin viimekertaisesta. Tai sitten aika kultaa taas muistot. Hovituottaja Zind-Humbrechtiä toki edelleen laseittain tarjolla, mutta muuten laseittaisvalikoima aika nuivanoloista. Vakioplussat cl-joustosta. Joka tapauksessa puolikuivaa avoseisotusta jo toisen kerran vuorokauden sisään. Toisaalta ei voi ehkä hirveitä vaatia näillä spekseillä: 13g/l; 11%; 6cl; 2,45€. Sen sijaan kahvilan käsityöläisjäätelöbaarista löytynyttä Chevre-jäätelöä voi kyllä suositella estoitta. Samoissa hinnoissa mennään, mutta ihan eri sfääreissä.

Dr. Loosen Erdener Treppchen Riesling Kabinett 2012

Jokaisen Kotivinkki/Kotiliesi/Koto-lehden Tukholma-viinikierroksen perussuositus: Erikin Gondolen-ravintolan viinibaari. Viime kerralla tuli hortoiltua ylös kaikille Viking-kävijöille tuttuun Slussen-nosturiin, jossa kellaripullotarjonta normaaliin tapaan tapissa, mutta laseittaisvalikoima yhtä lailla minimissä eli normaalissa kuosissa.

Nyt löytyi sentään nosturin juurelta varsinainen maistelukohde. Diversiteetti kunnossa, itse asiassa vähän liiankin, vähempikin voisi riittää, jos tilalle ns. löytölaatua, 5cl-maisteluannoksista plussaa, mukana muutama pakollinen Barolokin, mutta kaiken kaikkiaan maistelulista oli tasapaksu ja yllätyksetön. Missä GG-Riesling, missä hintalaatuiset omituisuudet, missä Juran pohjilta kaivetut käsityöläislöydöt ja friikkimöhnät?

Nyt lista oli keskinkertainen suoritus yrittää kattaa Bordeaux, Burgundi ja koko setti yhdellä huikkauksella. Lopputuloksena valju kompromissi, jossa tuskin yllettiin nuivaa keskitasoa korkeammalle. Kuten otsikon Dr. Loosen -tapauksessa. Puolikuivaa avopullossa seisotettua keskitasoisimmillaan.

Weingut Paulinshof Riesling Brut [vuosikerraton]

Peukku ylös, perusvarmaa viinillistä kuohuvaa, Riesling-tuoksuvaakin.