Mutta mitä "kympillä" sitten, jos ei "näitä"? Tai ylipäätään mitä vaikkapa lahjaviemisiksi perus-Alkosta? Tässä oma vaatimaton ehdotelmani:
Punaviini
1) Mikä tahansa Alkon itävaltalaisista punaviineistä. Jos mahdollista kuitenkin sekoituksia välttäen eli mieluummin yhdestä paikallisesta rypäleestä (Zweigelt, St. Laurent etc.). Evästykseksi "tunti avoinna jääkaapissa", jotta kierrekorkkisulfiitit hellittävät ja herkullinen mustikkahapokkuus pääsee esiin.
2) Vanhan maailman ikiaikaisen hintalaatuiset, persoonallisiksi viemisiksi helposti taipuvaiset liepeet: Libanon, Kreikka, miksei valikoidusti Portugalikin etc. Vaihtoehtoina 10€:n, 20€:n ja myös 30€:n seutu.
3) Italialaisista takuuvarma Zenato 12€/20€/35€. Jos etsityn hintaluokan Zenatoa ei valikoimissa, niin vastaava Veneto ajaa käytännössä saman asian. Ripasson/Amaronen sokeriperinne auttaa myös aina, vaikka pöydässä olisi sekä ns. harrastajia että ns. ei-harrastajia ja kaikkia meitä muita siltä väliltä. Mielellään Amarone kuitenkin sieltä hintahaitarin yläpäästä. Jos siis selvästi kyse lahjaviinistä.
3) Italialaisista takuuvarma Zenato 12€/20€/35€. Jos etsityn hintaluokan Zenatoa ei valikoimissa, niin vastaava Veneto ajaa käytännössä saman asian. Ripasson/Amaronen sokeriperinne auttaa myös aina, vaikka pöydässä olisi sekä ns. harrastajia että ns. ei-harrastajia ja kaikkia meitä muita siltä väliltä. Mielellään Amarone kuitenkin sieltä hintahaitarin yläpäästä. Jos siis selvästi kyse lahjaviinistä.
Bubbling under: Ahr-alueen Spätburgunder, takuupersoonallista kaikissa hintaluokissa, ongelmana taiteilu saatavuuden, tarjoilulämpötilan ja Pinot Noir -lasiherkistelyn kanssa.
Bubbling under #2: Ja jos nyt on punaisissa väen väkisin pakko vaalia sitä ainoaa ja oikeaa, niin alkuperäisranskalaisista Etelä-Rhônen GSM-hillokkeet ovat sille päälle sattuessaan kyllä jo 12€-13€:n etc.
Valkoviini
1) Ranskalainen "rypäle-ei-ole-alun-perin-täältä-kotoisin-mutta-me-veimme-sen-täydellisyyteen-ja-nyt-alueemme-tunnetaan-nimenomaan-tästä-rypäleestä"-ratkaisu: Alsacen kuiva Gewurztraminer 17€-20€ tai Sancerren/Pouilly-Fumén Sauvignon Blanc 17€-20€. Molemmilla on ihailijansa ja inhoajansa. Että siitä vain valitsemaan.
2) Hintalaatuiset ja (alkuperäis)aluettaan ilmentävät italialaiset yhden rypäleen valkoviinit. Kelpaa jälleen sekä ns. harrastajille etc. Budjetissa liikutaan niin lähellä kymppiä kuin valkkareissa ylipäätään mahdollista eli parhaimmillaan jopa n. 12€:n tuntumassa. Juuri tällä hetkellä valikoimissa tarjolla mm. runsaan keltaluumuinen Garganega- ja näköjään valitettavasti valikoimista poistuva, jossain vaiheessa Alkon hintalaatuisimmaksikin mainittu Vernaccia-vaihtoehto. Tuhansista Italia-varianteista jäämme odottelemaan ainakin edustavaa Vermentino-nektaria...
3) Ja lopuksi lahjaviini. Itse veisin yllättäen Rieslingiä. Joku muu veisi Chardonnayta. Jälkimmäisessä tapauksessa Premier Cru Chablis lienee se hintalaatuisin ja tyylitietoisin vaihtoehto. Miksei tietysti Grand Crukin, jos tietää, mitä tekee. Eli on aivan varma, että lahjottava ei kuulu Chardonnay-kammoisiin. Joka tapauksessa Rieslingin minimivaatimukset: merkintänä GG/EG/etc. (tai esim. Itävallassa Smaragd), 35€+, ikää vähintään 5 vuotta (ellei varta vasten tarkoitus kellaroida) etc.
Bubbling under: Uuden-Seelannin Sauvignon Blanc, pakollisena poikkeusmyönnytyksenä uudelle maailmalle. Ja miksei samaan syssyyn uusvanha vanha maailmakin. Nämä sloveniat ja vastaavat. Sauvignon Blanc tuntuu niissäkin olevan luonteva lähestymiskulma. Osa ei voi sietää koko rypälettä, osalle hintalaatuisinta, mitä viinimaailmalla on tarjota. Adjektiivien avulla voi (tässäkin) vähän haarukoida, haluaako enemmän vastaleikattua nurmea vai täysherukkaistettua. Erojakin löytyy, vaikka yleensä turbovaihde päällä näissä mennään hintaluokasta toiseen.
Summa summarum
Kiinnostavaa punaviiniä voi saada "kympillä", valkoviiniä ei. Mutta heti 12€-13€/17€-20€:n valkoviinipanostuksella voi päästä parhaimmillaan käsiksi jo hyvinkin leimallisiin paikallisviineihin. Ja 35+€:lla saman tien aina sfääreihin asti. Punaviinissäkin on satunnaiset liepeensä ja amaronensa, mutta lähtökohtaisesti kuuluisimmat B-alkuiset asiat ovat kyllä tavatallaajain ulottumattomissa. Niin se vain valitettavasti menee. Vai käsi ylös, kuka sitä Eeva/Anna/Jaana-lehtien Ranska-liehakoinneissa vilahtelevaa merkittävän vuosikerran kypsynyttä Romanée-Contia on oikeasti maistanut?
Bubbling under: Uuden-Seelannin Sauvignon Blanc, pakollisena poikkeusmyönnytyksenä uudelle maailmalle. Ja miksei samaan syssyyn uusvanha vanha maailmakin. Nämä sloveniat ja vastaavat. Sauvignon Blanc tuntuu niissäkin olevan luonteva lähestymiskulma. Osa ei voi sietää koko rypälettä, osalle hintalaatuisinta, mitä viinimaailmalla on tarjota. Adjektiivien avulla voi (tässäkin) vähän haarukoida, haluaako enemmän vastaleikattua nurmea vai täysherukkaistettua. Erojakin löytyy, vaikka yleensä turbovaihde päällä näissä mennään hintaluokasta toiseen.
Summa summarum
Kiinnostavaa punaviiniä voi saada "kympillä", valkoviiniä ei. Mutta heti 12€-13€/17€-20€:n valkoviinipanostuksella voi päästä parhaimmillaan käsiksi jo hyvinkin leimallisiin paikallisviineihin. Ja 35+€:lla saman tien aina sfääreihin asti. Punaviinissäkin on satunnaiset liepeensä ja amaronensa, mutta lähtökohtaisesti kuuluisimmat B-alkuiset asiat ovat kyllä tavatallaajain ulottumattomissa. Niin se vain valitettavasti menee. Vai käsi ylös, kuka sitä Eeva/Anna/Jaana-lehtien Ranska-liehakoinneissa vilahtelevaa merkittävän vuosikerran kypsynyttä Romanée-Contia on oikeasti maistanut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti