Syksy on ehkä kesän parasta aikaa. Viimeinen hetki siis nauttia roseesta. Vaikkei kyseinen genre nyt ihan oma leipälaji olekaan. Tässäpä siis kesän ainokainen. Eli samalla paras. Ja vieläpä ihan hyvä. Hailakahkon värin jälkeen yllättävää hedelmää etulokerossa. Toki tiranen sokeria avittaa kiduksissa.
Ja kyllä: Tämä kuuluu niihin Toni Jostin Rheingau-pisneksiin. Ehkä viimeinen viinimaailman kolkka, josta kuvittelisi tulevan roseista hedelmää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti