tiistai 26. maaliskuuta 2013

Deep Roots Riesling trocken 2011 (Alkon perusvalikoima, nro 538407)

Joskus sitä jaksoi vielä kuitata monopolin uutuudet melko jäännöksettömästi. Ja yleensä vielä vuorokauden sisään ilmestymisestä. Nyttemmin vähänkin epäilyttävät tapaukset jäävät armotta hyllyyn. Seulaa on tullut kiristettyä viime aikoina niin paljon, että jopa lähtökohtaisesti säälittävällä Saksa-hyllyllä joutuu turistina välillä mutismakustelemaan, että "tällainenkin tosiaan oli uutuuslistassa jollain vilkaisukerralla, mutta...".

Kaikkein epäilyttävimmät - lue: nyrkkikireät 15 €:n Rheingau-nuorviritykset - jäivät tälläkin kertaa hyllyyn, mutta tähän aiemmin ohisektoroituun tapaukseen piti nyt paremman puutteessa tarttua, kun etiketin juuriaihioon on tullut törmättyä mediassa viime aikoina vähän siellä ja täällä. Eikä siinä mitään. Jos Wittmann ja Dreissigacker ovat mukana kolmen kimpassa, niin kyllähän se vähän tuppaa kiinnostamaan. Ihan vaikka vain yleissivistyksen vuoksi.

Aivan ensimmäiseksi kiinnitti huomiota Alkon uuden pääluokituksen "Vivahteikas & ryhdikäs" käyttö tässä yhteydessä. Eikö tämä nyt ananaksisine hiivakantoineen ja jäännössokereineen kuulu - jos mikä - "Pirteä & hedelmäinen" -kategoriaan? Joka tapauksessa - uutta trendi-ilmausta lainatakseni - maku alleviivaa hinnan. Eli ei tästä sen enempää.

Sen sijaan alleviivaavaa makua nykyään käyttävä lehti (huhheijaa, mikä aasinsilta) tuotti kyllä tässä taannoin melkoisen pettymyksen. Pari kertaa vuodessa tulee edelleen Viini-lehteä kannatettua. Ihan vain kannatuksen vuoksi. Mutta jos lehden alusta loppuun haparoivan pääjutun mukaan "kannattaa muistaa myös eteläisen Burgundin rypäleet, kuten Côte Chalonnaise, Maconnais ja Pouilly Fuissé", niin - äh, uuh, auts. Maksa nyt siinä sitten 10+ euroa irtonumerosta ja yritä näyttää kyynistelemättömän iloista peukkunaamaa.

E & PS. Eli tapahtuu heti seuraavassa numerossa: Tukholma-vinkkien Djuret-ravintolan kellarikuvassa Bordeaux-aarteita suoraan Musignysta...

E & PS #2. Syväjuurietikettiin törmää mm. Maku-lehden 01/2013-numerossa. Aasinsillalla voi kuitenkin taas hypätä viereiselle sivulle, jossa dekantointia yleissuosittelee "XXX-ravintolan sommelier YYY ZZZ kaataessaan punaviiniä Iittalan uuteen Essence Plus -dekantteriin". Olennaista ei tosiaan ole, kuka ja mistä ravintolasta (vaikka hyvä veli -verkosto taatusti pyörii siihenkin suuntaan). Mutta kun samainen YYY ZZZ mainostaa lehden alkusivuilla Iittalan kahden kokosivumainoksen toisessa osassa Essence Plus -sarjan laseja samalla sivulla Essence Plus -sarjan dekantterin kanssa, niin touhusta menee vain Maku. Tai itse asiasta montakin makua. Yhdellä iskulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti