Kloster Pforta Saalhäuser Blauer Spätburgunder trocken 2008 ja Weingut Schloss Proschwitz Elbling 2010 ovat perin mitäänsanomattomia viinejä: valjuja, etäisiä, ohuita, kiikkeriä, aavistuksen nolojakin, pahimmillaan lähes sietämättömiä, ainakin ensiksi mainittu, muutaman vuorokauden ilmauksen jälkeen. Paradoksoiden: mitäänsanomattomuuksissaan tähänastisen amatööriuran jotakuinkin tärkeimpiä kokemuksia.
Näistä ja näin on hyvä aloittaa. Kahdella kaksoispisterakenteella.
Jos Alko tarjoilisi Saale/Unstrut-alueen tai Sachsenin viinejä, Alko nähtävästi tarjoilisi juuri tällaisia viinejä. Tai ehkä palettia voisi vielä möyssöyttää "Goldriesling, Elbling, Grauburgunder" -tyyppisellä kokonaisratkaisulla.
Mutta kun Alko ei tarjoile Saale/Unstrut-alueen eikä Sachsenin viinejä. Ei ensimmäistäkään esimerkkiä, ei edes mössöytyksiä, ei halpiksia, ei nolotuksia, ei mitään. Jää vain tyhjentyvä katse, joka hiljaa piirtyy horisonslökalökjaglökjgjdäödhkloetitaalksdagdsädhdfjö.
Leipzigissa en ole käynyt. Dresdenissä ei ole tullut käytyä. Molemmat ilmeisiä kulttuurikehtoja (kulttuuriehtoja, kulttuurikehoja, ehehe). Pitäisi olla käynyt. Entinen Itä-Saksa kiinnostaa. Pitäisi kiinnostaa. Vaan Alkoa ei tunnu kiinnostavan.
Kloster Pforta Saalhäuser Blauer Spätburgunder trocken 2008 on, kiitos Alkon passiivisuuden, ensimmäinen Saale/Unstrut-alueen viini, jota olen maistanut. Weingut Schloss Proschwitz Elbling 2010 on puolestaan ja niin edelleen.
Että tältä pohjalta.
Ei ainakaan turhia harhakuvitelmia.
Jos nyt jotain.
Stuart Pigott - KGG (= a) kannattaa googlettaa b) kauhugagara c) United Kingdom @ Prenzlauer Berg) - ryömii ruututakissaan housujen saumat ruvella etsimässä alimman hyllyn alimmaisia aarteita. Kaverista voi olla monta mieltä, mutta todistettavasti hallussa ovat sekä homma että toimi. Maanmainiota? Ylimielistä? Alentuvaa? Näsänokkelaa? Rahvaanomaista? Liian helppoa? Huumorikukkaa? Näennäisanarkiaa? Juuri näin? Asenne kohillaan? Yliyritteliästä? Pahempaa kuin tusina kysymysmerkkejä?
Stuart Pigott olisi nähtäväsi innoissaan sekä Kloster Pforta Saalhäuser Blauer Spätburgunder trocken 2008:sta että Weingut Schloss Proschwitz Elbling 2010:stä. Tai tasoitellaan varmuuden vuoksi: ainakin jälkimmäisestä. Ja niinhän sitä tässä tavallaan ollaan muutkin: "mitäänsanomattomuuksissaan tähänastisen amatööriuran jotakuinkin tärkeimpiä kokemuksia". Tosin vain muttana ja kaksoispisteytettynä: lähinnä kulttuurikehdollis-yleissivistyksellis-seinäruksillis-ulkoalkollisista syistä.
Olen nyt maistanut Saale/Unstrutin ja Sachsenin viiniä - en tiedä mitään Saale/Unstrutin tai Sachsenin viineistä. Mutta ruksit on seinässä. Seinät on ruksittu. Ruksit on seinätty.
Ja ehkä vielä joku päivä Schloss Proschwitzin valkoburgunderia Grosses Gewächs -versiona. Tai paikallista kehuttua Grauburgunderia eli Pinot Gris'tä. Tai toivottavasti nyt ainakin jompaakumpaa Saale/Unstrutin kuuluista lippulaivoista eli Pawista tai Lützkendorfia. Mutta eipähän noilla enää kiirettä.
Sen sijaan Kloster Pfortalle valitettavasti jo tässä vaiheessa kisaa - kiitos ja sori, 850 vuotta perinteitä, mutta tämä oli kyllä nyt tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti