Aina silloin tällöin on tullut kirjakaupassa silmäiltyä Hugh Johnsonin vuosittaistaskuopasta. Eli tuota "maailman suosituinta viiniopasta". Opus on joka kerta vaikuttanut pätevältä, mutta samalla jotenkin täyteen ahdetulta ja raskaalta. Ainakin vapaa-ajan tankeroänklantiminiminsä kanssa kipuilevan mielestä. Eli hankinta on siirtynyt ja siirtynyt. Onneksi. Sillä nyt sitä saa, nyt sitä saa myös suomennettuna.
Jo pelkän Saksa-osion perusteella voi huoletta antaa täyden tunnustuksen veteraanigurun meiningille. Eidzjein kokemus on pitkä ja laaja ja leveä ja leivinuuni ja paistaa joka riviltä. Hyvät kehutaan, huonoista varoitetaan, kehittyviä kannustetaan, erikoisuudet poimitaan, vivahteet eritellään. Makuasiat ovat tietysti makuasioita, mutta tuntui siltä, että HJ onnistui kerta toisensa jälkeen tiivistämään sanomaansa olennaisen.
Ja näinhän sen täytyy ollakin, kun operoidaan maailmassa, jossa valikoima tarkoittaa muutakin kuin Alkon katalogia mutta takintaskut ovat kuitenkin samaa kokoa kuin täällä meitilässä. Itse asiassa Alko-käyttäjää on suomennoksessa avitettu A-ikoneilla (a) A-studio b) A! c) anarkismi). Toisaalta vaikka Alkon valikoimat olisivat hyvinkin hallussa, niin välillä oli kyllä hankala hahmottaa, mitä kautta kyseinen hakusana lopulta linkittyi Alko-todellisuuteen.
Ja eihän niitä nyt totuuden nimessä hirveästi lopulta ollut. Niitä A-osumia. Prosenteissa ei edes Moselin luokkaa.
Jos nyt jotain epäilyttävää, niin painovirhepaholaisista viis, ensimmäisen painoksen sivuviitauksista ei sitäkään (sivuilla 166 ja 167 mainitaan "Saksan laatutasot" -kainalojutun sijainniksi ensin s. 145 ja sitten s. 161, vaikka sivulta 163 se kyllä löytyy), mutta pikkutarkan vuosikertapiperryksen soisi olevan kunnossa. Väkisinkin vain pessimistin mieleen hiipii ajatus, että josko sittenkään kursiivit ja punavoinnit ja lihavoinnit ovat jäännöksettömässä järjestyksessä. Tai ehkä ne sitten ovat. Ainakin niihin on ladattu tolkuttomasti informaatiota. Ja ainakin pettymys on karvas, jos punalihavointi on lipsahtanut vaaksankin väärään.
Itseäni hieman harmitti, että tilaa ei ollut riitänyt yksittäisten tarhojen hakusanoittamiseen (kuin joissain ihan hulppeimmissa Scharzhofberg-tapauksissa). Mutta ne on ne yleismaailmalliset taskut ja taskujen koot.
Lupasin viiniabsolutistipuolisolleni 100 €, jos hän lukee Viiniopas 2012:n kannesta kanteen. Innostus oli aluksi uhmakasta, mutta kesti korkeintaan parikymmentä sekuntia. Edes pelkän Saksa-osion (s. 155-178) kahlaamisesta luvatut 10 € eivät lopulta kelvanneet. "Saksalaisen viinin kulmakivi on Riesling, tuo rypäleistä jaloin ja moni-ilmeisin". Ei tuollaista voinut kuulemma kirjoittaa. Ja kun minusta tuo nimenomaan oli oikeinkin pateettisesti aloitettu.
Kaiken lisäksi asiaan perehtymättömän taistelu alkaa tosissaan vasta, kun HJ vyöryttää sivutolkulla kyliä viinitilojen perään:
"Loosen, Weingut Dr. [Alko-anarkiamerkki] Mml ** --> **** 93 95 96 97 01 02 03 04 05 07 08 09 (10) MITTELMOSELIN parhaimmistoa: 18 ha:n tila, jolla vivahteikas ja upea RIES BERNKASTELIN, ERDENIN, GRAACHIN, ÜRZIGIN ja WEHLENIN vanhoista köynnöksistä. Luotettava Dr. L Ries ostorypäleistä. V:sta 1996 Ernie Loosen vuokrannut myös WOLFIN tilaa PFALZISSA. Yhteishankkeena Ch Ste Michellen kanssa washingtonilainen RIES, hiljan myös uusi PINOT N -hanke Oregonissa."
Tässä kohtaa ei voi olla besserwisseröimättä, että Essi Avellaninkin aikanaan (mm. erinomaiseksi sushiviiniksi) kehumaa tilausvalikoiman Dr. Loosen Ürziger Würzgarten Riesling Kabinett 2008:aa ei kyllä enää saa ja että todistettavasti maan viimeiset pullot tuli kaapattua Lippulaivasta jo aiemmin syksyllä, että siinä mielesss-tsot-tsot-tsot-hetkinen-hetkinen. Jäähän Alkon valikoimiin vielä tietysti Dr. Loosenin palkittu Beerenauslese Bernkasteler Ley -tarhasta, kieltämättä mainio pienpullote, vaikka en genreä varsinaisesti harrastakaan.
Että kyllä se Hugh Johnson tietää. Besserwissereitäkin paremmin. Jopa Alkon kokoelmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti