No, nyt sitä saa! No, ei Alkosta, t-i-e-t-e-n-k..., mutta kuitenkin. Eli Careliasta kajahtaa. Jälleen kerran.
Jos Georg Mosbacher Deidesheimer Kieselberg Riesling Großes Gewächs 2004:sta vertaa edellisessä(kin) viestissä vaalittuun 2006-omituisuuteen, tulee mieleen lähinnä:
- Gouldin Goldberg-variaatiot 1955 ja 1981
- Saksan MM- ja EM-kullat 1990 ja 1996
- Weber ja Webern samalla levyllä
- Thomas Bernhardin proosa- ja näyttämöteokset
- Beethovenin kvartetot op. 18 ja Aki & Turo
- Beethovenin kvartetot op. 13X ja Batman & Ryydman
- ...eiku.
Molempi molempi. Periaatteessa samaa, ei mitään samaa. Aluetta, rypälettä, valmistajaa, kylää ja palstaa lukuun ottamatta. Vastaavaa kokenut. Eroa, klappia, kuilua. Vaihtelua paradigman sisällä. Ainakaan molempipositiivisesti.
Van Volxem Goldberg Riesling Erste Lage 2010. No, se on tässä mukana vain, koska siitä sai taas ruksin ja vähän pituutta otsikkoon. Sinänsä huolestuttavaa, että tekemällä tehdyn äitelä sivumaku ja vasta neljäs kirjoitus menossa. Tai olihan sitä kieltämättä jo ensimmäisessä otsikoinnissa. Sivumakua. Että heti lähti käsistä. Ensimmäisestä lähti. Käsistä lähti kokonaan. Sinne meni Pöystfaösjkasdfölkajsdflfgläölsdfg'äfgkjhhjdjö.
En lähde edes vertaamaan MSR-tapausta Pfalz-suosikkiini. Vaikka sinänsä positiivinen yllätys. Tuo saarilainen. Ja vielä noin ylinuoreksi. Ja kuivaksi. Ja miksei hintaiseksikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti