lauantai 28. tammikuuta 2012

Shelter Winery Blanc de Noir QbA trocken 2010 (Alkon tilausvalikoima, nro 931447)

Stuart Pigott on useimmille suomalaisille viiniharrastajille tuttu, ruutukuosipikkutakki, velmu ilme, kolumnit Viini-lehdessä, jo vuosia, siihen päälle parisenkymmentä vuotta pulputusta saksalaisten viinien puolesta, englantilaisella vääntöaksentilla, siellä sun täällä, semipunkasenteella, ties vaikka nuoruudessa überpunkasenteella, aina haastamassa, se velmu ilme, ja ruututakki, aseistariisuvan vastustamattomia, parhaimmillaan esim. "Weinwunder Deutschland" -tyyppisisissä tv-dokumenteissa, syyntakeeton "Main Naame ist" -nasaali pääsee todella oikeuksiinsa, että olihan se siis oikein hauska asia, että posti toi toisenkin kauden WwD-DVD:n, ensimmäisestä siisonista jäi aikanaan mieleen ainakin SP:n ensimmäisen oman Müller-Thurgau-viinin valmistus ja lanseeraus, prosessiahan hän on Viini-lehdessäkin kuvaillut moneen otteeseen, varsinkin jänskää oli M-T:n maistatus viinikoululaisten illassa, päämaistajana SP:n oma opettaja ja mentori, ja olihan siellä tietysti rokkia ja Herra Hulot maista tanssiesitystä sekä tietenkin 1,99 € -sokkomaistattajaisia ja Egon Müller -hulppeusvertailua ja Tesch-henkisiä villejä nuorisovalmistajia, ja se ruututakki, ja ilme, yhdistettynä kiemuroituvaan ryhtiin, täysin vastustamattomia, ja niin myös tällä toisella kierroksella, nyt päästiin mm. vertailemaan 690 €:n Pinot Noiria Burgundista Frankenin Fürstin (85 €), Pfalzin Knipserin (n. 45-55 €) ja Badenin Huberin (n. 45-55 €) Spätburgundereihin ja Frankenin Silvanereja Chablis'hin ja Müller-Thurgau-kuohuvia "tylsiin samppanjoihin" ja Saale/Unstrutit kierrettiin ja Sachsenit, kokoon taitettava pyörä, välillä kainalossa, välillä lähes junan katolla, ja osuihan sinne myös mm. Shelter Winery ensimmäiseen dokumenttiin mukaan, ehkä omintakeisimpia Saksa-viinejä Alkon tilausvalikoimassa, 100 % Pinot Noir, mutta "Blanc de Noir" -versiona eli valkoviininä, valitettavasti vain kuuden pullon erissä (Karpo, Kuningaskuluttaja, New York Times?), mutta semivakiosti ainakin Lippulaivassa hyllyssä, erikoisuus, jota ei tarvitse haalia kuutta pulloa, mutta jota voi suositella, jos Alkon kovin suppea, mutta kuitenkin hyvin lattea Saksa-valikoima muuten puuduttaa.

2 kommenttia:

  1. Ööh... onkohan sulla mitään omia mielipiteitä viineistä, vai lainailetko vaan alan kirjallisuutta ja nippelitietoa? Otsikkosi viittaa viiniin, mitä sanottavaa sinulla siitä on?

    VastaaPoista
  2. Noh, tässä nyt on ollut yrityksenä lähestyä saksalaisia viinejä ja ylipäänsä saksalaista viinikulttuuria mahdollisimman monesta eri näkökulmasta. Poleemisen pilkkeen kautta ja nippelit silmäkulmassa. Itseäni ei ainakaan hirveästi innosta käydä läpi yksityiskohtaisia maistelukuvailuja viineistä, joita ei pääse itse maistamaan. Onneksi viini on kuitenkin paljon muutakin kuin - noh, pelkkää viiniä. Siksi adjektiivivyörytysten sijasta aiheiksi on tässä nostettu myös erilaisia viinikulttuurin ilmentymiä. Esitettyinä ja otsikoituina yksittäisten viinien kautta.

    Seuraavaksi pitäisi vain löytää (itseä kiinnostava, saatavissa oleva, persoonallinen ymv.) viini, jonka avulla voisi lähestyä Saksassa suosittua, mutta Suomessa lähes tuntematonta Weinkrimi-dekkarikirjallisuusgenreä. Tai tiedä sitten jaksaako tuohon ryhtyä. Kuitenkaan yhtäkään Weinkrimi-kirjaa kokonaan koskaan edes lukenut. Että siltä pohjalta.

    VastaaPoista