Taas oli amatööriharrastajan autettava itse itseään: Moselin GG-luokiteltuja Rieslingejä ei löydy Alk... no joo, vanha juttu. Tämä sopivasti Koblenzin ja Bernkastel-Kuesin puoliväliin osuva Weingut Clemens Busch Pündericher Marienburg Rothenpfad Riesling Großes Gewächs 2009 -luomuviritys napsahti kohdalle... no joo, jossain nettikaupassa se oli. Vaikka 2009 on varsinkin Moseliksi kovin nuori... ja niin edelleen ja niin edelleen, itse viini livahti elämysten puolelle: kultaisen keltaistunutta värimaailmaa, runkoista happoa, yllättävää hedelmää, muutamia mahdollisimman eksoottisen kuuloisia mangrovealueen villityksiä mainitakseni. Vuoden 1998 Der Feinschmeckerin "Die besten Weingüter in Deutschland" -opas antaa Clemens Buschille vain yhden F:n viidestä. Ilman kehityspotentiaalimerkintöjä. Pelkästään tämän viinin perusteella: pieleenhän ne tällä kertaa meni, ennustukset, ammattilaisiltakin.
Taas oli amatööriharrastajan autettava itse itseään: Ahrin Spätburgundereita/Pinot Noireja ei Alk... jne. Tämä oman budjettihaitarin yläpäästä löytynyt Deutzerhof Altenahrer Eck Spätburgunder Großes Gewächs 2006 -panostus napsahti jne. Vaikka Spätburgunderit/Pinot Noirit eivät Saksa-entusiasmista huolimatta olekaan ominta alaa, niin itse viini livahti elämysten puolelle: pippurista voimaisuutta, ahrmaista ryhdikkyyttä, jopa tiettyä syvyyttä, tuota usein vain eksklusiivisimmista Pinot Noireista löytyvää harvinaisuutta. Hugh Johnson kiittelee omassa 2012-oppaassaan tuottajan laatua, mutta kauhistelee hintapolitiikkaa. Vuoden 1998 Der Feinschmeckerin "Die besten Weingüter in Deutschland" -opas puolestaan antaa kolme F:ää viidestä ja yhden kehityspotentiaalihaamu-F:n päälle. Ja Gerhard Eichelmannin Deutschlands Weine -opas vuodelta 2010 täräyttää jo 91p. Puhumattakaan Gault Millau WeinGuide 2009 -tiilislehdykkäisestä, joka lopulta räjäyttää pankin: 92p. Jokseenkin samaa mieltä. Ihan kaikkien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti