Tuttu rutiinikuvio. Pakko se on sen verran seurata. Maanantai-aamuna viikon Erikoisvalikoima-ennakko. Vuorossa tällä kertaa Lupi, laatutalo Liguriasta, tuttu Careliasta. Rypäleenä Vermentino, johon itse asiassa tuli juuri nimenomaan Careli... niin, sehän nyt taas olisi ollut liikaa vaadittu, että Erikoisvalikoimaan olisi saatu jotain, mitä kaupungista ei jo saisi. Laseittain, siis, myös.
Ja perustelu, että täytyy tätä herkkua tarjota muullekin maalle, ontuu. Ainakin osittain. Vai maksaisitko itse 28,60 €:n viinistä 49,60 €? Pelkästään sen takia, että et pääse noutamaan pulloa jostain tietystä kauppalasta tuhansien kilometrien säteellä? Luulisi moisen pelleilyn pistävän vihaksi. Oikeuskansleri, Karpo, Kuningaskuluttaja, New York Times, Alibi-lehti, joku?
No, sitten keskiviikkoaamu, joulutauon jälkeen ensimmäinen kunnon perusvalikoimapäivitys. Ei nyt voi sanoa, että tätä hetkeä olisi varsinaisesti odotettu, mutta kuitenkin edes jotain värinää, pienen ihmisen elämässä, täällä monopolikatveessa. Vähän liian huokealta vaikuttavaa Barbarescoa, osui ensimmäisenä punaisista. Ja luotto-Wachausta, tuosta Riesling-monsterilasta, omasta mielestäni ehkä Saksa-Rieslingin kovimmasta haastajasta, Neuburger-rypäle-erikoisuus. Eli Alko-toimintaa sieltä parhaasta päästä (edit: valitettavasti vain periaatteessa, itse viini osoittautui etc.). Ja sokerina pohjalla eli ei: Anselmann Weißburgunder Trocken 2010, pfalzilaista tuskaa pahimmillaan.
No, meille uutuuksista eläville kaikki käy. Kunpa vain kuvio vähän eläisi. Uusi vuosi ei ainakaan ollut tuonut uusia kujeita. Sama kierto, samat kiemurat: Anselmann heti keskiviikkona nettipalvelun mukaan Konalan Ristikossa (yritykset ensin, muut sitten -periaate siis elää ja voi hyvin), torstaina perinteiden mukaisesti kymmenessä ei-pääkaupunkiseutulaisessa Alkossa ympäri maata ja lopulta perjantaina kaikkialla. Wachau puolestaan torstaina nettipalvelun mukaan keskustassa vain Stockalla, mutta löytyi sitä Lippulaivastakin, kuten totuttua. Omituinen kuvio, sinänsä.
Mutta siis, Pinot Blanc eli helvatun Weißburgunder. Ei ihan niin syvältä kuin Müller-Thurgau, mutta ei paljoa puutu. Ja sitten ne Alkon ylisanat perinteisestä Anselmannista. Voi helvetti sentään. On monopolin luottokumppani. Joo. Vuosien varrelta. Kyllä. Mutta ei esim. Gault Millaussa (2009) edes yhden tertun arvoinen. Ei mainintaa Jürgen Mathäßin eikä liioin Frank Kämmerin Pfalz-populaarioppaissa. Eichelmann (2010) armahtaa sentään yhden tähden jämäsakkiin, mutta ei kuitenkaan proosaosuudessa vaivaudu arvostelemaan. Ja pfalzilaista kiveä tihkuvaa Wb:tä on jo valmiiksi Alkon valikoimissa. Vieläpä mikrohintaluokkaa ylempänä.
Toisin sanoen ennakkoluulot eivät olisi voineet olla yrmeämmät. Niihin(kin) nähden todella positiivinen yllätys. Mistä ihmeestä tuo ananaskin tähän ilmestyi? (Nähtävästi jostain keinotekoisesta ananasaromisesta hiivakannasta, mutta ei nyt mennä siihen.)
Tuli kuitenkin ehkä jotain opittua. Vouhkauksesta. Sestakin.
Moi!
VastaaPoistaPahoittelen asian vierestä olevaa kysymystä, mutta kun tunnut olevan perillä asioista niin osannet opastaa aloittelijaa (joka ei vielä ole selannut koko blogiasi läpi). Olen juuri muuttanut Saksaan ja ihastuneena tutustun paikallisiin eri rypäleisiin ja alueisiin. Todennäköisesti jonkin ajan kuluttua kaipaan jo muutakin kuin lähimarkettien ja tavaratalon valikoimaa. Voitko siis vinkata minulle, mistä löydän sivustoja, joissa on rankattu saksalaisia viinejä, jotta tiedän, mitä havitella seuraavaksi?
Moi,
VastaaPoistaJa kiitos kommentista/kysymyksestä. Valitettavan vähän vain tulee käytettyä nettilähteitä. Että siinä mielessä en ehkä osaa hirveästi auttaa. Netin puolella tulee seurattua lähinnä saksalaisia nettikauppoja ja esim. Tvino-netti-tv:tä.
Parhaissa nettikaupoissa tosin on runsaastikin taustatietoa myynnissä olevista viineistä (vielä kun vähän ottaa ylisanoja pois, niin suurimmaksi osaksi kuvailut pitävät yleensä paikkansa). Varsinkin täältä Suomesta käsin tuo saatavuus on oleellista; sinänsä mainioissa paikallisblogeissa vastaan tulevia "Clemens Busch 1994-vuosikertoja" (vrt. esim. http://www.moselwineblog.com/?tag=clemens-busch) on turhauttavaa yrittää hankkia, koska viinejä on lähes mahdoton hankkia.
Saksaan muuttaneen kannalta nettikaupoissa on myös se hyvä puoli, että lähettäminen Saksan sisällä on niin helppoa. Kaikki ulkomaille toimittamisen ongelmat voi unohtaa. Ja tätä myöten tavallaan koko maan saatavilla oleva repertuaari on käytettävissä. Saksalaisista nettikaupoista jonkin verran juttua (lähinnä Suomi-näkökulmasta, mutta kuitenkin) mm. täältä: http://saksalaisiaviineja.blogspot.com/2011/12/christmann-konigsbacher-idig-riesling.html
Lähimarkettien ja tavaratalojen (esim. Berliinin KadeWen viiniosasto on kyllä kokemisen arvoinen) lisäksi kannattaa varmaan yrittää löytää jokin paikallinen erikoisliike (esim. Berliinissä Wein und Glas). Asiantuntijuus ja valikoima kätevästi samassa paketissa.
Moni varmaan Saksassakin käyttää esim. Wine Spectatorin nettipalvelua tai Hugh Johnsonin yleisoppaita, mutta pelkästään Saksaan keskittyvät tiiliskivet eli Gault Millau WeinGuide Deutschland ja Gerhard Eichelmannin Deutschlands Weine -vuosittaisoppaat kannattaa kirjakaupassa/kirjastossa käydä vilkaisemassa. Molemmat ovat n. 1000-sivuisia ja molemmissa on laajasti (ja ankarasti) arvosteltu "koko Saksa". Vastaavaa nettipalvelua ei tietääkseni ole olemassa.
Toivottavasti tästä oli jotain apua. Itse jos pääsisin paikan päällä valitsemaan, niin suunnilleen kaikki 30+ euron Grosses Gewächs Rieslingit, jotka ovat saaneet ainakin muutaman vuoden kehittyä (mieluummin tietysti viisi tai ylikin), olisivat omalla listalla. Missään muualla ero 10-15 €:n perushutun ja 30 €:n laatuvalikoiman välillä ei ole niin suuri kuin 1. luokan saksalaisissa Rieslingeissä. Omasta mielestäni, siis.
Vielä viimeiseen kommenttiin tarkennus, että itselläni ei todellakaan ole jatkuvasti varaa "30+ euron Grosses Gewächs Rieslingeihin". Päinvastoin. Niiden ostaminen on aina juhlan paikka ja erityistilanne. Mutta vastaavasti niissä myös on yleensä aina rahalle vastinetta ja poikkeuksellista juhlatunnelmaa - toisin kuin jossain Bordeaux'ssa tai Bourgognessa, joissa kolminumeroinenkaan luku ei vielä takaa välttämättä mitään. Puhumattakaan, että saisi kädet tärisemään. Summa summarum: Rieslingeissä 30+, muissa rypäleissä hyvinkin jopa kympin molemmin puolin ;)
VastaaPoistaKiitos pitkästä vastauksesta! Taidanpa ainakin vilkaista mainitsemiasi tiiliskiviä. Ja etsiä kaupungin parasta viinimyymälää. Toistaiseksi vastaan tulleissa viiniputiikeissa on ollut aika suppea valikoima. Tai sitten ne ovat supererikoistuneita, esim. slovenialaisiin viineihin (tä?). Olen sen verran newbie täällä, että en ole vielä paljon ehtinyt paikkoja koluta. Työkin ikävästi häiritsee viiniharrastusta. Mutta kunhan kevät koittaa, niin auton nokka kääntyy kohti Reininlaaksoa.
VastaaPoista