Riesling-viikon huipentumana kulttimaineinen Breuerin Berg Schloßberg. Ensin Demosta vuorokauden aukiolon jälkeen 1988, sitten Careliasta kaksi vuorokautta muhinut 1993 ja vielä jonon jatkoksi yhtä lailla kahden vuorokauden avauspohjilla lämpimän hedelmäinen 2006. Tuplamagnum, tuplamagnum, magnum. 10,5% [sic], 12%, 13%.
Teräslähtöinen Rheingau-tyyli ei varsinaisesti ole oma ykkössuosikki, mutta (lällyhelpon) hedelmäisyyden tavoittelijakaan ei voi kiistää Demon ja Carelian tempausten kulttuuriarvoa. Ilman näitä kulttuuritekoja ei tällainen tavallinen tallaaja pääsisi ikinä patojen ääreen. Ja vieläpä kyllä: jostain sieltä teräksen alta hiipi kuin hiipikin myös kuulaan tiivistynyt hedelmäisyys. Ja mukana se niin olennainen kypsäinen petroli. Ja sitten vielä ne kulta-uutokselliset värit. Kunhan litku vain oli parikymmenvuotiasta ja puteli oli ensin saanut rauhassa löyhytellä aukileena muutaman päivän. Tai sitten 2006-tapauksessa alle oli osunut poikkeuksellisen lämmin, voisi sanoa jopa ei-niin-teräksinen kesä.
Jos vertaa viime vuoden BSb-kokemukseen, niin kaikki ylisanat on jo käytetty. Vuosi sitten vuoden 1993 kimppuun tuli hyökättyä suoraan avauksesta ja kiinnihitsautuneen teräsvaijerin nirhiminen pinseteillä oli juuri niin raastavaa kuin miltä kuulostaakin. Nyt vaikutti siltä, että vuorokausikaan ei ollut vielä ihan täysin riittänyt 1988:lle. Täysin käsittämätöntä. Mutta näin ainakin kahden täysosumallisen kaksivuorokautiskokemuksen perusteella.
Huomenna viikkojen viimeinen päivä. Ja sitten taas takaisin maan pinnalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti